Luokatonta luokkakomediaa vihdoin isossa salissa

Pääsin katsomaan Helsingin Kaupunginteatteriin Mika Ripatin näytelmää Mikko Räsäsen tulevaisuus. Se on teatterin esitteen mukaan ”rehti draama, jolla on lämmin sydän”. Suurella näyttämöllä esitetään suurta kertomusta yhteiskuntaluokista ja suomalaisesta kaupunkitodellisuudesta. Esityksen on ohjannut Heikki Kujanpää. Ripatin ja Kujanpään ajatuksia on paljon hyvin toimitetussa käsiohjelmassa.
Mika Ripatti on päivätyönsä ohella ennen tätä Räsästä kirjoittanut yleisö- ja arvostelumenestykset There´s no Harri (2012) ja Vakavuusongelma (2016). Nyt on siis kysymyksessä trilogian kolmas osa.
Katutyömaan etumies Mikko Räsänen on kaupungin rakentaja toisessa polvessa.
Suosalo, rehti Mikko Räsänen. Kuva HKT T
Työmaalla on käynnissä vesihuollon saneeraus, mutta projektia myydään yleisölle pyörätienä. Kunnanisien velmuilusta syntyy komedia, jossa on vakava puolensa. Duunari-porvari asetelma nyt ei ehkä ole enää niitä tämän hetken kuumimpia kysymyksiä. Duunarikuoro kyllä hoilottaa Varshaviankan tahdissa, työvoimaa lähdetään hakemaan Uzbekistanista ja virolais- ynnä venäläistaustaiset työmiehet osasivat huutaa tyylipuhtaasti v-sanaa, joka tietysti aina saa yleisöltä röhönaurut. Meno tuntui makaaberilta – tämä on jo nähty.
Onneksi komedia parani puoliajan jälkeen (niinkuin ne yleensä tuppaavat paranemaan) ja uudempi vitsinvääntö palvelutuotannon ulkoistamisesta pääsi vauhtiin.
Pääosassa on Martti Suosalo, joka näköjään ehtii ihan mihin vain. Koko maaliskuun mies on filmannut Taru Mäkelän seuraavaa joulukomediaa Kulkuset, kulkuset ja jossain välissä tätäkin tuotantoa on pitänyt harjoitella. Ja ihan hyvin se olikin harjoiteltu. Sama koskee muutakin joukkoa: Rauno Ahonen, Pekka Huotari, Sanna-June Hyde, Vappu Nalbantoglu, Jari Pehkonen, Paavo Kääriäinen, Lumi Aunio, Martti Manninen, Maksim Pavlenko ja Raili Raitala istuivat hienosti näytelmään. Parasta kuitenkin oli istua vihdoinkin, ensi kertaa kahteen vuoteen, täydessä Kaupunginteatterin isossa salissa. Siinä sitä oli juhlan tuntua.
Ja kuten muuan jo edesmennyt arvostettu teatterintekijä sanoi teatterista pois lähtiessään: lavasteet olivat hyvät”. Ne nimittäin olivat, kiitos Antti Mattilan.

PS. Jos lukija on jaksanut kahlata tähän asti, kerron muutaman lisäyksen aikaisempiin tuntemuksiini:

Nyt ei oligarkki Abramovitš pystykään nimittäin lähettämään Ukrainaan edes borssikeittoa nettovoitoillaan, koska hänen miljardinsa on jäädytetty, eikä FC Chelseaa siis voi myydä. 11 miljardin punnan miehellä on myös matkustuskielto Britanniaan.

Ja toinen lisäys: Hemohesburger kuullostaakin ihan hauskalta huulelta. Takuuvarmat turkulaiset tietolähteeni nimittäin kertovat, että Hesburger jättää kuin jättääkin Venäjän. Ja turkulaisia on syytä aina uskoa.

+2
marjakrons
Sitoutumaton Helsinki

Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa toimittaja, mummi, rotissööri ja uimamaisteri, joka kertoo kokemistaan elämyksistä eikä harjoita kritiikkiä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu