Martti Suosalon Suuri Tarina

Jos unohdetaan oikeasti tärkeät asiat, kuten Ukraina, pandemia tai luonnonvarojen ylikulutus, kuulee yleisen saunan lauteilla naisten puolella yhtä ja toista muutakin.

Kuukausi-pari sitten puheena oli Lenita ja Spede, sitten Karita Mattilan genitaalialueiden märkä kaipuu ja Sanna Marinin nahkapusakka. (Idea oli hyvä, mutta miksi ei pääministeri voinut antaa jonkun Rintalan tai Otsamon tehdä uudennäköistä vegaanipusakkaa? Kyllä tyylilläkin olisi syntynyt hepnaadit, Ruotsissakin. Pääministerin pusakkahan oli kopio sotilaslentäjien ja prätkäharrastajien päältä!)

Tämän viikon saunapuhe on nyt Martti Suosalo, jonka muistelmat, Martti Suosalon tähänastinen elämä, (WSOY 2022, 491 s.) ilmestyi viime tiistaina. Media on jo omansa aiheesta repinyt: on teatterikoululaisten stondiksia ia Martin ja Virpin ensiyön mouruamista niin, etteivät naapurit nukkuneet. Taiteellisista ambitioista on puhuttu vähemmän.

Mediakukkasen oloa Suosalo huokailee myös muistelmissaan. Pitää olla sensaatiota, vaikka hieno kirjailija Johanna Venho on tehnyt upean, syväluotaavan kuvauksen näyttelijän elämästä viidessä näytöksessä.

Alussa on lapsuus eli vaatimaton, rakastava perhe, muutot paikkakunnalta toiselle ja näyttelemisen kipinä 11-vuotiaana. Myöhemmin Suosalo kutsuu itseään ”saamattomaksi mieheksi, jolla on näyttelemisen ja esiintymisen lahja”. Ei hän sitä kyllä ilmaiseksi saanut.

Seuraava etappi on erilaisten hanttihommien jälkeen Teatterikoulu ja Jouko Turkka. Muistelmissahan yleensä usein vainajia mollataan, mutta Turkasta Suosalo puhuu komeasti ja silkkihansikkain. Vain kriitikko Jukka Kajava ihmetyttää Suosaloa – huumorihan ei ole pilkkaa, vaan myötätuntoa, jota Kajavalta ei tippunut. ”Tapahtuipa yhteiskunnassa mitä tahansa, yksi teatterin tehtävistä on muistaa hovinarrin merkitys”, tuumivat Venho ja Suosalo.

Neljännessä näytöksessä mennään Suosalon toiseen teatterikouluun eli Ryhmäteatteriin. Viidennessä näytöksessä ehditään arkisempiin asioihin, kuten avioliittoon, perheeseen ja talonrakennukseen, joka sekin oli voimia ja rahaa nielevä projekti. Samassa eli viimeisessä näytöksessä esitellään myös Suosalon elokuvatähteys ja yrittäjyys.Yrittäjyys on tehnyt Suosalosta veroäyrikunkun, mutta ei ilman riskejä, kuten jokainen korona-ajan yrittäjä-taiteilija on saanut kokea.

Martti Suosalon ja Virpi Suutarin Euphoria Film tekee dokumentteja, joista Aalto-elokuva lähes pelasti koronapandemian tuomalta taloudelliselta romahdukselta. Euphorian kautta Suosalo tekee ja markkinoi myös kaikki esityksensä sulassa sovussa tämän maan teatteriverkoston kanssa. Unelma on edelleen Sirkus Suosalo, kiertävä sirkusteltta, jolle mies on jo etsinyt sopivia pystytyspaikkoja eri puolilta Suomea. Suosalon opus onkin varmaan myös näyttelijätyön kirjekurssi, niin pitkälle hän paljastaa metodinsa ja teknisen valmiutensa hankkimisen.

Kirjaan on tasaisin välein sijoitettu ystävien ja kollegoiden muistoja. Suosalo varoo kehumasta itseään, mitä muut tekevät sitä enemmän. Joukossa on koulukaveri, ensimmäinen tuutori, teatterikoululaiset, ohjaajia, idoleita ja tietysti oma rakas vaimo: ”Vaikka Martin julkinen kuva on lojaali ja sopeutuvainen ihminen, teatterityöllä on hintansa… ei näyttelijän elämä kovin zeniläistä ole”, tunnustaa Virpi Suutari. Zeniläisyyttään Suosalo ehkä toteuttaa sohvalla pötköttäen ja mietiskellen?

0
marjakrons
Sitoutumaton Helsinki

Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa toimittaja, mummi, rotissööri ja uimamaisteri, joka kertoo kokemistaan elämyksistä eikä harjoita kritiikkiä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu