Matkalukemisina Whitehead, Westö ja Vuori

Kerroin eilen Saksaan suuntautuneesta musiikkimatkastani. Säät olivat kammottavat, eli vapaa-aika oli viisainta viettää sisällä loikoilemassa hyvien kirjojen seurassa.

Jo lentokentälle mennessä aloitin naapurini pikalainaksi tyrkkäämän Kjell Westön Mollyn & Henryn (Otava 2923, suom. Laura Beck, 509 s.) Hyvä kun koneeseen maltoin mennä, niin lujaa teos imaisi mukaansa jo ensimmäisiltä sivuilta. Nyt sukellettiin historiamme tummimpiin vuosiin eli talvisotaan ja sitä seuranneeseen aikaan.

Molly on kolmikymppinen näyttelijä, joka kiertää Ruotsia teatteriseurueensa kanssa. Taustalla on nuorena eletty elokuvatähteys vailla teatterikoulutusta. Henry, kymmenisen vuotta vanhempi toimittaja, puolestaan joutuu rintamakirjeenvaihtajana todistamaan sodan hirmuisuuden. Hän haluaisi kertoa sodasta niin kuin sen itse kokee, mutta sensuuri ja propagandan tarve pelaavat sodassakin. Välirauhan aikanakin Henry mielii kirjoittaa oikeanlaisen, tosiasioista kertovan sotaromaanin ja käy haastattelemassa sodan raunioittamaa miestä mielisairaalassa. Samaan aikaan hänellä on konfliktinsa työnantajansa kanssa.

Westö on luonut romaaniin vankan historiallisen kehyksen, joka selviää myös kirjailijan jälkisanoista. Talvisodan ja välirauhan Helsinki kuvataan säntillisesti. Molly & Henry sopii kaikille, jotka haluavat lukea hapuilevasta tosi rakkaudesta, sota-ajan nurjasta puolesta, niukkuudesta ja kylmyydestä, Helsingistä yli 80 vuotta sitten ja vaikkapa ajan elokuvateollisuudesta, joka on lähtemättömästi kuin historian lehdiltä napattu.

————————-

Suurin piirtein vuosi sitten kerroin, miten vaikutuin amerikkalaisen Colson Whiteheadin romaanista Harlem Shuttle. Nyt kirja on saanut jatkoa. Kieron miehen manifesti (Otava 2023, suom.Markku Päkkilä, 392 s.) kertoo, miten rakastettavan roiston Ray Carneyn mutkikas tarina jatkuu. Kunnon miehen tiellä Harlemissa on vaikea pysyä. Hän on kyllä päättänyt pysyä rehellisen miehen kirjoissa, mutta kiusaukset ovat suuret ja houkuttelevat.

Whitehead on kirjoittanut rikosromaanin, mutta lähestyy sitä kaunokirjallisena tuotoksena. Kieli on mehevää ja roistot, mukana myös korruptoitunut poliisi, koheltavat mustan huumorin voimalla.

Romaanissa on kolme osaa. Toinen osa liikkuu vuodessa 1973, jolloin Carneyn huonekaluliikkeestä tehdään blaxploitaatiofilmin kuvauspaikka. Pääosassa on vanhan ajan rikollinen Pepper, joka antaa kirjalle sen nimen ja julistaa ”kieron miehen manifestin”.

Kolmannessa osassa vietetään Yhdysvaltojen 200-vuotisjuhlaa vuonna 1976. Juhlahumun keskellä Harlem palaa ja raunioille voivat grynderit luoda uudisrakennuksia. Virkistävää ja ajatuksia herättävää lukemista meikäläiselle, joka Harlemia vähemmän tuntee. Eli uusin Whitehead on lukuromaani parhaimmillaan, jota ei kannata pikaluvulla pilata. Mietiskellä voi rasismia, USA:n kansalaisoikeuksia, mustan naisen asemaa ja harlemilaisia perhekuvioita. Kirjailija on syystä moninkertaisesti palkittu luennoitsija useissa yliopistoissa.

———————————

Kolmas matkalaukkuun mahtunut kirja oli Kristiina Vuoren Tulppaaneja kuninkaalle (Tammi 2023, 332 s.) Se on Vuoren kahdestoista romaani ja noudattaa edellisten tapaan tinkimätöntä epookin tajua ja samalla historiantuntemusta. Nyt eletään vuotta 1675 ja kymmenvuotias Caitlín-tyttö on perheineen matkalla Irlannista Länsi-Intiaan leveämmän leivän äärelle. Vaan kuinkas käykään? Merirosvot kaappaavat laivan ja tyttären ja hänen äitinsä matka jatkuu Konstantinopoliin seraljiin. Haaremissa on vehkeilyä kerrakseen. Pako houkuttaa, mutta onneksi Caitlín, uudelta haareminimeltään Lale, Tulppaani, pääsee matkaseurueeseen, joka on menossa Ruotsiin. Matka on pitkä ja vaivalloinen, mutta lopussa kaikki lienee hyvin.

Vuori on löytänyt romaaniinsa todenpohjaisen tarinan. Hän löysi Facebook-päivityksestä Ulrika Beata Tanton, aikaisempi Lale, jonka dramaattinen elämä on nyt päässyt kirjaan. Odotettavissa on, toivottavasti pian, Lalen elämän jatko-osa Kuningattaren lemmikki.

Vuoren romaaneja on nautinnollista lukea, koska ne perustuvat hyvin tarkasti asiantuntijoiden tietoihin. Niistä kiinnostunut voi ennen lukemistaan syventyä jo Vuoren Kiitoksia-osioon. Samalla hän antaa lukijalle listan aihetta koskevasta tietokirjallisuudesta. Loppuun on liitetty myös kolmisivuinen sanasto, jos haluaa perehtyä esimerkiksi kirjassa esiintyviin titteleihin ja muihin nimityksiin.