Mummi lukee historiaa, tietoa ja viihdettä

Hauraiden vanhusten – siis yli 70-vuotiaitten (määritelmä lainattu Helsingin Sanomien jutusta) yksi ilonaihe koronakaranteenissa on lukeminen. Voi lukea aamulla, päivällä, illalla tai yöllä, kunhan muistaa täyttää ja tyhjentää dosetin..

Tämä mummi on aina ollut historiafriikki, ja niinpä viime päivinä käteen on osunut yksi jos toinen aihetta sivuava teos.

Ylitse muiden on Heikki Ylikankaan Kustaa Vaasa ja hänen uhmaajansa, Siltala 2021. Kirjan keskellä on loistokkaasti painettu 16 sivun värikuvaliite.

Kaveri kysyi, että mitä ihmettä siinä hehkutat jotain ruotsalaista Kustaa Vaasaa, vaikka Helsingin perustikin. Kyllä vaan hehkutan, koska hänhän oli myös meidän kuninkaamme aikana, jolloin Suomi oli pelkkä Ruotsin valtakunnan itäinen osa.

Ylikankaan kirja on mielenkiintoinen, koska nyt ei puhuta itse Vaasasta, vaan enemmänkin hänen vastustajistaan: nöyrtyä saivat katolinen kirkko (jonka ansioista Vaasa tuplasi tilustensa lukumäärän, 2500 tilasta 5000 tilaan, kiitos kirkolta anastetun omaisuuden), hansaliitto ja vehkeilevät Sture-suku sekä Dacke samoin kuin kuningas Kristian II joka ei lakannut unelmoimasta Kalmarin unionin paluusta.

Ylikangas kirjoittaa asiallisesti, kuten hänen tasoiselleen supertutkijalle sopiikiin. Väliin mahtuu myös irtiottoja niin, ettei tavislukijakaan hermostu. Eikä virheitä löytynyt kuin Ganossan matkasta. Liekö toimittajan moka.

Seuraavaksi vuorossa oli jo pari vuotta sitten ilmestynyt, palkittu Minna Rytisalon Rouva C, Gummerus 2018, joka on ehtinyt jo viidenteen painokseen, nyt pokkariversiona. Romaanihan on yhtä aikaa sekä naisasia- että rakkausromaani. Minnan ja Ferdinandin turhan lyhyeksi jäänyt avioliitto oli onnistunut ja intohimoinen päin vastoin kuin monen muun Minnan säätyläisystävän, jotka etsivät aviomiehestä elättäjää ja sosiaalista statusta.

Kirjailija on käyttänyt luovaa vapautta, vaikka raamit ovat todelliset. Minna elää ja hengittää Rytisalon sivuilla. Ferdinand kannusti vaimoaan kirjoittamaan, ja Minna totteli – onneksi meille. Vaikka Canthin kirjoja tuskin paljoa enää luetaan, niin teattereille hänen tekstinsä kelpaavat edelleen. Hyvä niin, Canthin tekstit elävät loistavasti ohjaajan, lavastajan ja näyttelijöiden yhteistyössä. On fysiikka, ääni, liike ja tauki joilla kaikilla on merkitystä.

Ja sokeri pohjalla – tai sakka? Turkulainen kirjastonhoitaja Ann-Christin Antell kuvaa Puuvillatehtaan varjossa – romaanissaan, Gummerus 2021, Turkua ja turkulaisia 1800-luvun loppupuolella. Rouvainyhdistys kerää varoja hyväntekeväisyyteen ja kansankirjaston perustamiseen järjestämällä naamiaisia ja rusettiluisteluja.

Teos on fiktiota, mutta hyvin sidottu aikaansa. Päähenkilö on nuorena leskeksi jäänyt Jenny Malmström, joka on varmasti saanut ihanteensa Minna Canthilta. Antellin tarkoituksena on julkaista kolmiosainen Puuvillatehdas -sarja, ja siihen riittää varmasti aineistoa, sen verran koukeroita Barkerin kehräämöön ja kutomoon sekä myöhemmin Littoisten Verkatehtaaseen varmaan löytyy.

Antell on saattanut pitää esikuvanaan Kaari Utrion viimeisimpiä romaaneja, joissa nuori nainen seikkailee yleensä ruukin varjossa. Antellistakin tulee varmasti Utrion veroinen tarinaniskijä, kunhan seuraavat kirjat ilmestyvät. Puuvillathtaan varjossa onjo hyvä harjoituskappale.

Tosin ensimmäisessä osassa on Turku jo lähes loppuun kaluttu kukkuloineen, Ruissalon huviloineen, toreineen, vossikkoineen ja teattereineen. Ehkä seuraavissa osissa saadaan sitten jo raitiovaunut, sähkövalo ja polkupyörät. Mutta entiselle turkulaiselle tällainen ennalta arvattava, kepeää chicklit on paikallaan, varsinkin kun aikakauden sosiaalista kurjuuttakin väläytetään.

Turkuun muuten saatiin hevosvetoisia, keltaisia raitiovaunuja jo vuonna 1890 (ensimmäisenä autonomisessa Suomen suuriruhtinaskunnassa) ja sähköiseksi raitiotiet muuttuivat vuonna 1908. Sähkölaitoksia oli monilla paikkakunnilla jo 1800-luvun puolella. Nykyisen kaltaista polkupyöriäkin käytettiin jo 1800-luvun loppupuolella. Toivottavasti niistä voi lukea puuvillatehtaan kehittyessä.

+1
marjakrons
Sitoutumaton Helsinki

Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa toimittaja, rotissööri ja uimamaisteri.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu