Mummi luki dekkaria ja historiaa

Olen tiiviisti seurannut apteekkari Melchiorin seikkailuja ja tutkimuksia keskiajan Tallinnassa. Melchiorin takana on kirjailija Indrek Hargla.Nyt Into Kustannus on julkaissut suomeksi jo seitsemännen Melchior-kirjan, Apteekkari Melchior ja Pilatuksen evankeliumi.

Apteekkari on leipätyönsä, tippojen, troppien ja apteekkisnapsien ohella kelpo etsivä ja samalla lukija saa hienon kuvan siitä, miten Tallinnassa keskiajalla elettiin ja miten Hansa hallitsi Itämeren rantoja.
Kuten tunnettua, Melchior Wakenstede on arvostettu apteekkari, jolla on rikostutkijana jo monta sulkaa hatussa. Niinpä on selvää, että kun Toompeassa eräässä aatelisperheessä tapahtuu tappo, kutsutaan Melchior selvittämään asiaa.
Melchiorin tutkimusten rinnalla kulkee toinen tarina, nuoren Melchiorin tempaukset Lyypekissä ja Wismarissa. Rinnakkaistarina antaa eloa kirjalle, jossa tapon selvitys tuntuu olevan tuskien takana.
Melchiorin on tutkittava varsin pientä ehdokaspiiriä, ja hänet kutsutaan erivapaudella Toompeaan aatelisperhe Detmar von Wenthausenin kaupunkiasuntoon. Toompea oli tuolloin herrasväen temmellyskenttää, johon kenellä tahansa tallinnalaiselle ei ollut asiaa. Kesäthän Toompean ylimysperheet viettivät tiluksillaan maaseudulla.
Harglan aateliset harjoittivat myös haukanmetsätystä eli koulutetut haukat metsästivät hanhia. Sopisiko se Helsinkiinkin, nyt kun hanhilaulmat taas valtaavat rannatja nurmikot?
Oikeudenkäynnit suoritettiin varmasti Harglan esittämällä tavalla, onhan Hargla itsekin juristi. Samoin kuvaukset luostareista ja niitten perustamisaikeista ovat todellista historiaa.
Hargla on varustanut kirjansa ensimmäiset aukeamat selkeillä kuvilla Wenthausenin kaupunkiasunnosta, jossa kaikki oleellinen tapahtuu. Kunpa hän olisi vielä lisännyt kartan Tallinnasta ja Toompeasta! Lisäksi olisi olluthyvä laatia alkuun kirjan henkilöluettelo. Tätä tekniikkaa käyttävät esim.
Kaari Utrio ja Taavi Soininvaara. Lukijaa auttaisi kummasti, jos voisi välillä tarkistaa, kuka kukin on.
Henkilöluetteloa tärkeämpi olisi luettelo vieraista sanoista, kuten graani, skrupeli, komtuuri, falkneri, houppelande, konvertiaali tai chaperon, joitten kohdalla tavislukijan on turvauduttava esimerkiksi herra Googleen.
Pilatuksen evankeliumista puhutaan vähemmän, mutta kirjan nimeksi se tietysti on koukuttava. Sitäpaitsi näitä evankeliumeja on enemmän, kuin Uuteen Testamenttiin on mahdutettu. Niinpä Pilatuksen evankeliumikin jää jotenkin sivuosaan.
Hargla käyttää lopussa Agatha Christieltä tuttua Poirot-kuviota: kaikki ehdokkaat kutsutaan yhteen ja lopulta apteekkari Melchior paljastaa jutun juonen ja rikollinen saa ansionsa mukaan.

0
marjakrons
Sitoutumaton Helsinki

Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa toimittaja, rotissööri ja uimamaisteri.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu