Munchia, kahvia ja oopperaa Oslossa

Oli kolme syytä lähteä Osloon: Munch, Munch ja Munch.

Matkaseuraksi sain 24-vuotiaan tyttärenpojan, joka on kiinnostunut taiteesta, musiikista ja kahvihifistelystä. Niillekin Oslon pikareissulta löytyi lääkkeet.

Uusi Munch-museo on 13-kerroksinen komea lasitorni, joka on päällystetty reikiä täynnä olevilla alumiinilevyillä.

Museon äärellä on yleinen uimaranta.

13-kerroksisen rakennuksen yläosa on vino ja nojaa kohti Oslonvuonoa.

Virallisia näyttelykerroksia on seitsemän, joista tärkein ja suosituin tietysti neljäs, jossa ovat Edvard Munchin tärkeimmät teokset. Neljä vuotta ennen kuolemaansa (1944) Munch lahjoitti hallussaan olevat teoksensa Oslolle ja niille ruvettiin pian sodan ja miehityksen jälkeen etsimään tiloja. Edellinen vierailu jo vuosia sitten jo kulahtaneessa,1963 perustetussa väliaikaisessa Munchin museossa sattui muuten pari päivää sen jälkeen, kun Huuto oli varastettu, ja jokaisen kävijän piti kulkea ahtaan portin kautta laukkutarkastusten jälkeen.

Nytkin vieraita valvotaan, mutta hienovaraisemmin ja norjalaisittain empaattisesti. Edes metalliset, kokoontaittuvat kävelysauvat eivät aiheuttaneet ihmettelyjä. Ja ne olivat tarpeen, sillä vietimme museossa upean viisituntisen. No, se ei ole aika eikä mikään, taidefriikit norskit saattavat kuulemma viettää museossa kokonaisen työpäivän verran. Museossa näkee ja kuulee, mutta siellä voi myös lepuuttaa kroppaa ja sielua, syödä hyvin tai kahvitella.

Munch-museon huipulta, kolmannestatoista kerroksesta, oli yli Oslon vuonon ja kaupungin keskustan ulottuva mahtava näköala. Aivan talon tuntumassa on vesirajassa hiekkarantoja, jotka vielä elokuussa täyttyivät auringonpalvojista ja uimareista. Hiekkaranta on tosiaan keskellä vilkasta, Helsinkiä suurempaa kaupunkia. Siellä ne tepastelivat helteessä rantabulevardeilla pikkupikkubikineissään.

Tästä Huudosta maksettiin miljoonia.

Mutta takaisin siihen tärkeimpään eli Huutoon, josta on useita versioita. Kahdeksan niistä on nyt museossa ja huumaavin on Huudolle omistettu pimeä huone: kolmelle seinälle ilmestyy vuorotellen öljyvärityö, pastelliväripiirros ja litografia, joita voi katsella yksi kerrallaan, tunnin kutakin. Pimeyttä ja näytöksen lyhyyttä perustellaan töiden herkkyydellä. Kyllä hyvää kannattaakin odottaa, Huuto on arvoitus ja elämys. Ja museokaupassa Huuto oli tietysti postereissa, jääkaappimagneeteissa, sateenvarjoissa, korteissa, T-paidassa, lautasissa ja kotiin lähteneessä leipälaudassa.

——-

Jörgen Backer, nuori ja lupaava bassobaritoni.

Huutoa oli lyhyellä Oslon-käynnillä enemmänkin. Sitä kuuli Oscarsborgin linnoituksessa, jossa tykkien lisäksi on nähtävillä oopperaa. Tänä kesänä vuorossa on Giuseppe Verdin Otello, laulajat Norjan Kansallisoopperasta. Esitys on siirretty lähelle nykyaikaa. Kalastaja- ja taisteluhenkinen puvustus olisi yhtä hyvin sopinut Wagnerin Lentävään Hollantilaiseen, mutta sopi se tähänkin. Otello oli hyvä moneen tasoon asemoitu kesäooppera. Kirkkain tähti oli Jagona, pahiksena, laulanut Jörgen Backer, lupaava nuori bassobaritoni, joka varmaan viiden vuoden päästä laulaa jo Wienissä tai Covent Gardenissa.

——–

Kahvihifistelijä löysi Google Mapsin avulla Oslon keskustasta kaksi korkean arvosanan saanutta kahvilaa ja Oscarsborgin vastarannalta kolmannen. Oslon Evita Espressobar yllätti kodikkaasta sisustuksestaan huolimatta – tuplacortado valloitti koko suun pähkinäisellä potkulla, mutta onnistui samalla säilyttämään maun terävyyden suun etuosassa.

Kahvilan omistaja oli päivisin baristana ja myi pyynnöstä salaista papusekoitustaan paljaaseen paperipussiin. Oslon toinen kahvila, =Kaffe, oli internetissä saanut korkeammat arviot, mutta kaatui papujen yksiulotteiseen, suklaan valloittamaan makuun. Cortado vai kuuma kaakao? Viimeisen, Oscarsborgia vastapäätä sijaitsevan pienen idyllisen kylän rauhallisen kahvilan papusekoituksen aromi oli tasapainoinen – mitäänsanomaton, mutta toimiva. Tyypillinen hifistelyhinta oli 40-50 Nkr, eli kuutisen euroa tuplacappuccinolle/ tai cortadolle. Siitä selviääkin kolme syytä, miksi Oslosta piti lähteä: raha, raha ja raha. Hinnat olivat joka paikassa esimerkiksi Helsingin hintoja korkeammat. Vauras elintasomaa, joka osaa rahastaa ystävällisesti ja hymyssä suin.

——-

0
marjakrons
Sitoutumaton Helsinki

Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa toimittaja, mummi, rotissööri ja uimamaisteri, joka kertoo kokemistaan elämyksistä eikä harjoita kritiikkiä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu