Murhalla on monet kasvot, Viimalla dekkarissa ja Hurskaisella esseeromaanissa

Tulipa taas luettua peräkkäin kaksi romaania, joissa puhutaan kuolemista. Kummankaan jälkeen ei uni tullut helposti.
Mikael Viiman Rekyyli (WSOY 2023, 328 s.) jatkaa etsivä Aarni Suden uraa huippupätevänä poliisina. Mikael Viima itse, kirjailija, on sarjarikollisten profiloinnista väitellyt psykologi, jonka ensimmäinen Aarni Susi -seikkailu ilmestyi vuosi sitten. Viima tietää, mistä kirjoittaa, sillä hän on kustantajan mukaan toiminut kaksi viime vuosikymmentä kansainvälisten yritysjättien datavarastoja hyödyntävänä IT-yrittäjänä ja nähnyt alansa nurjan puolen.
Tällä kertaa Aarni Suden pöydällä on yhtä aikaa sarjatuhopoltto ja sarjamurha. Kun vyyhtiä selvitellään, löydetään uhkia kansakunnan turvallisuudelle. Aarni Suden apuna on oman älyn lisäksi it-guru, Sami-veli ja hänen huikea osaamisensa, jossa tekoälyäkin tarvitaan. Rekyyli maistuu varmaan lukijalle, jota nopea meno, tiukat käänteet ja hyhmäinen Suomen itäraja kiinnostavat. Eikä se ole pahitteeksi sellaisellekaan lukijalle, joka haluaa oppia isää poliisien ja it-maailman yhteisistä metodeista. Ihme, että poliisin palkoilla jaksetaan uppoutua koodarien ongelmiin. Mutta kyllähän se on uskottava, kun kertojana on asioihin erikoistunut profiloijapsykologi.
———————-
Toinen kuolemaromaani oli Antti Hurskaisen Siuntio (Siltala 2023, 283 s.) Hurskainen ei päästä taaskaan lukijaa helpolla. Nykyajalle kirjoitettu katekismus pyöri tuntikausia mielessä ja pakotti perimmäisten kysymysten ääreen.
Nuori Hurskainen (s. 1986) on kriitikoiden mukaan esseistinä ja kirjailijana Suomen parhaimmistoa. Suntio jakautuu kahtia: ensimmäinen osa sisältää syvällisiäkin keskusteluja suntion ja seurakunnan kirkkoherran välillä. Vauhtia saadaan mm. Ingmar Bergmanin elokuvista tai natsihallinnon rikoksista. Uskoa, toivoa ja rakkautta pohditaan. Suntio Turtolalla on usko, kun kirkkoherralla on tilaa myös toivolle, vaikka häneltä ei herukaan sympatiaa populistisille kirkkotempauksille.
Arkea osioon tuovat suntiolle lentopallo-ottelut, kaupassakäynnit, viisivuotiaan tyttären yksinhuoltajuus, toimenkuvan mukaiset työt ja hautausmaan muut tapahtumat. Kiviä kaadetaan ja yksi sivuhenkilöistä haluaa maata haudan päällä mietiskelemässä. Toinen sivuhenkilö, seurakuntaan tullut naiskappalainen taas yrittää vedota kuulijoittensa tuntoihin puhumalla henkilökohtaisista kokemuksistaan.

Antti Hurskainen, kuva Siltala

Kirjan tahti muuttuu toisessa osassa, joka sisältää suntion syvällisiä, taustoja valaisevia kirjeitä vankilasta kaikille niille, joilla on tai on ollut merkitystä suntion elämässä. Lisäksi hän kirjoittaa presidentille, tosin turhaan. Miten ja miksi suntio vankilaan on joutunut, annettakoon lukijan ratkaista lukemalla.
Ankara kirja oli luettava hitaasti. Ja mikä siinä, Hurskainen on lauseen mestari. Kristinuskon peruskysymykset ja järjestäytynyt kirkko saavat Hurskaiselta- tai hänen suntioltaan Turtolalta – kovaa kyytiä.

marjakrons
Sitoutumaton Helsinki

Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa toimittaja, mummi, rotissööri ja uimamaisteri, joka kertoo kokemistaan elämyksistä eikä harjoita kritiikkiä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu