Musiikkimatkalla Saksassa

Taas piti mennä tervehtimään Karlsruhessa asuvaa tytärtä. Musiikki-ihmisiä tämä sopraano on, toistakymmentä vuotta kiinnityksiä saksalaisissa oopperataloissa. Nykyään hän pitää omia konsertteja, mutta päävirka on nykyään Karlsruhen naapurissa Gaggenaussa. Gaggenau tunnetaan maailmalla paitsi loistoluokan keittiölaitteiden valmistajana, myös Mercedes Benzistä.

Sopraanotytär, toiselta porvarilliselta ammatiltaan musiikinopettaja, opettaa nykyään Gaggenaussa tulevia laulajia musiikkioppilaitoksessa, viralliselta nimeltään Schule für Musik und darstellende Kunst. Linnamaisen oppilaitoksen pääsisäänkäynnin yllä komeileekin nimi Carl Benz. Musiikkioppilaitoksessa oli käyntini aikaan kaksipäiväinen oppilaitten musiikkikilpailu, johon osallistui yli lähes sata opiskelijaa. Vaikka sopraano tätä tuskin vaatimattomuuttaan hyväksyisi, on ylpeän äidin silti kerrottava, että sopraanon lauluoppilaat sijoittuivat sekä ensimmäiseksi että hopealle.

Ja kun Saksassa olin, piti tietysti mennä myös oopperaan. Karlsruhen Badisches Staatstheaterin ohjelmassa sattui olemaan Puccinin La Bohéme, lempioopperoitani, jonka olen nähnyt kymmeniä kertoja. Oopperahan kertoo Rodolfon ja sairaan Mimin rakkaustarinan, jossa mukana ovat Rodolfon boheemiystävät Colline, Shaunard ja maalari Marcello Musette-rakastettuineen. Olen aikaisemmin kertonut, miten viime kesänä Torre del Lago Puccinin areenalla näkemäni La Bohéme oli sijoitettu Euroopan hulluun vuoteen 1968. Nyt tämä Karlsruhen versio oli sijoitettu maailmansotien väliseen aikaan ja sopihan se siihenkin. Lavastaja-puvustaja Andreas Becker oli löytänyt hyvät puitteet epookille. Murgerin romaani on ilmestynyt 1851, ooppera 1895 ja Eiffelin torni rakennettiin 1889, joten kyllä se sopi pysyväksi taustaksi lavastukseen. Ulrich Petersin ohjaus oli napakka samoin kuin kapellimestari Georg Fritzschin työ.

Suosikki-Musetteni on ollut Baijerin valtionteatterissa Coburgissa laulanut sopraanotytär. Musette ei kepeydessäkään ole helppo rooli. Tarvitaan näyttelijän kykyjä: on oltava viettelijätär ja kurtisaani, mutta myös vaatimattomampiin oloihin tyytyvä Marcellon rakastettu ja lopuksi kuolevan Mimin todellinen tukija ja ystävä.

Karlsruhessa Musetten lauloi Uliana Alexyuk. Mimin osassa oli

kamarilaulajatar Ina Schlingensiepen. Ja hienostihan nuo

 

molemmat lauloivat, kovaa ja korkealta mutta myös tunteella. Meikäläistä amatöörikatsoja miellytti toki, että lavastus oli suurin piirtein samantyyppinen kuin kaikissa aikaisemmin näkemissäni La Bohéme -versioissa. Aikakausi täsmentyi sitten puvustuksesta. Hieno esitys kaiken kaikkiaan, yksi niistä, jotka jäävät mieleen.

Kamarilaulaja eläkkeellä

Musiikkimatkani kruunasi pitkä lounas

Onnellinen musiikkipari Tero ja Ute

baritoni, kamarilaulaja Tero Hannulan, 77, ja hänen Ute-vaimonsa luona. Tero teki pitkän uran Karlsruhen oopperatalossa, jossa hän lauloi kymmenet fakkinsa pääroolit. Ennen Karlsruhea hän lauloi mm. Mannheimissa ja Stuttgartissa. Kamarilaulajankin arvonimi tuli kymmenkunta vuotta sitten. Eläkkeelle jäätyäänkin kysyntää on ollut, mies on tehnyt vierailurooleja, viimeksi Ingolstadtissa. Mutta nyt Tero sanoo, että lopetti laulamisen neljä vuotta sitten ja antaa äänihuuliensa rapistua kuin minkä tahansa lihasten. Uskoisikohan tuota?

Tero Hannula on alun perin turkulainen lapsuuden pihakaverini, joka kuulopuheitten mukaan oli kaupungin paras erityisopettaja. Syykin oli selvä: hän pisti oppilaansa (silloin 1960- ja 1970-luvuilla erityisopetettavia sanottiin tarkkislaisiksi ja erityisopetus annettiin tarkkailuluokalla) pelaamaan paljon jalkapalloa. Teron mielestä jalkapallopeli on omiaan kasvattamaan nuorta: tulee ryhmäidentiteettiä, opitaan kohteliaisuutta ja hyviä tapoja, kunto kasvaa, kaveruus ja opettajan kunnioitus vahvistuvat. (Luulen, että Tero teki saman kuin Matti Salminen ollessaan penkkipuuseppänä Turun satamassa: teki nopeasti työnsä, ja kun aikaa jäi, pystyi harjoittelemaan skaaloja väliajalla. Kenties Terokin lauleskeli oppilaitten pelatessa?)

Tero ja Ute ovat olleet naimisissa jo 46 vuotta. Suomessa toki käydään, mutta saksalainen eläkeläiselämä on leppoisaa nelikerroksisessa rivitaloasunnossa, eli kuntoa tulee harrastettua jo kotioloissa ja toki muutenkin esimerkiksi kävelylenkeillä. Saksan politiikkaa seurataan tietysti enemmän kuin Suomen presidenttipeliä. Tero ja Ute päivittelevät vain Saksan tämänhetkistä budjettikriisiä ja suhtautuvat varovaisesti liittokansleri Olaf Scholziin. Inflaatio on samansuuntaista kuin meillä, ja aikaisemmin edullinen ruuan hinta on noussut. Mutta se ei estänyt Utea tarjoamaan vieraalleen loistolounasta: ankanfilettä uunissa paahdettujen kastanjoiden, punakaalin ja knödelpalleroiden kera. Ja jälkiruoka, paahtovanukas, vei kielen mennessään!

 

marjakrons
Sitoutumaton Helsinki

Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa toimittaja, mummi, rotissööri ja uimamaisteri, joka kertoo kokemistaan elämyksistä eikä harjoita kritiikkiä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu