Nyt puhuu Panu
Onneksi iltapäivälehdet ja muukin media on hoitanut velvollisuutensa ja esitellyt keskeisimmät asiat Panu Rajalan muistelmateoksesta Päin elämää! (Siltala 2023, 701 s.) Tarkoitan tietysti tällä sitä, että Panu Rajalan rakkaudet, avioliitot ja erot on taas lööppivoimin esitelty lukijoille, ihan kertauksen vuoksi.
Mainittakoon vain tärkeimpien rakastettujen lista Tarja-Tiia-Elina-Katri Helena-Marja. Mielenkiintoista muistelmissa on heilojen ja vaimojen lisäksi rehelliset kuvaukset esimerkiksi kirjailija Erkki Mäkisestä ja professori Salme Sarajas-Kortteesta.

Eli nyt voi rauhassa keskittyä muistelukirjan olennaisiin osiin kuin päiväkirjaan. Ja sitä päiväkirjaa, myöhemmin kotisivujen blogia Rajala on tunnontarkasti pitänyt, ei noita kaikkia asioita muuten muistaisi. On kouluvuodet Helsingin Norssissa, opiskelun päämäärätön alku Helsingin yliopistossa, Reservinupseerikoulu, paluu opintoihin ja assistentiksi. Väliin mahtuu opiskelijamielessäkin kuohuva 60-luku sekä vuodet elokuvateollisuudessa Rauno Mollbergin ja Mikko Niskasen kyydissä, jotka olivat melkoista menoa. Lisäksi Rajala tekee näytelmillään ja Sillanpää-tutkimuksellaan Hämeenkyröstä oikean kulttuurikeskuksen.
Mies liukuu teatteriuralle käsikirjoittajana, ohjaajana ja tuottajana. Gradukin valmistuu 32-vuotiaana ja saa loistavan arvosanan, väitöskirja 11 vuotta myöhemmin. Siihen väliin mahtuu kaksi vuotta MTV:n teatteripäällikkönä ja vierailu professorina Lontoossa.
Tohtori siirtyy Tampereen yliopistoon dosentiksi ja myöhemmin teatterin ja draaman tutkimuksen professoriksi, josta 60-vuotiaana jää pois keskittyäkseen lempityöhönsä, elämäkertojen ja historiikkien tekijäksi.
Ja niitähän syntyy. On Tampereen Työväenteatteria kahden järkäleen verran, Tampereen Teatteria yhden. Tulee lennokkaasti ja sivistyneesti elämänkertoja kohteina mm. J.H. Erkko, Juhani Aho, Runebergi, Inha, Yrjö Jylhä, Ilmari Kianto, Mika Waltari ja Väinö Linna.
Samalla intensiteetillä ja tyylillä Rajala kirjoittaa omat muistelmansa. Kaipaan tekstiin mukaan enemmän vuosilukuja – ensi lukemalla tapahtumat ja henkilöt olisi tavislukijan helpompi kohdentaa. Nyyt tuntuu siltä, että Rajala poukkoilee tapahtumasta toiseen ilman sen kummempaa kronologiaa. Onneksi Rajalan muistelmiin on liitetty täydelliset luettelot teoksista, joihin sisältyy näytelmien lisäksi oopperoita ja elokuvakäsikirjoitusten sovituksia, tv-dokumentteja, kuunnelmia ja ohjauksia. CV kertoo myös paljon ahkerasta muistelijasta, jolla on ollut kymmeniä luottamustehtäviä ja sivutoimia.
Eli kyllä Rajala on Suomen kirjallisuushistorian kannalta paljon enemmän kuin valokuvamallin ja iskelmälaulajan prinssipuoliso tai naistennaurattaja. Mies on yksi harvoista jättiläisluokan moniottelijoista aikana, jolloin kirjahylly ei enää kotiin mahdu ja kirjastoistakin lainataan kävelysauvoja tai frisbeeleluja.
Tuottelias on mies, hyvä kynästään (ei freudilainen viittaus).
Arvostan, vaikka en aina samaa mieltä.
Olen lukenut useamman Rajalan kirjailijaelämänkerran, kolme parasta mlelestäni: Waltari (Unio mystica), Paavolainen, Sillanpää.
Lisäksi mm. Katri Helena -muistelon (Kirjamies ja lavatähti)
Seuraan Rajalan blogia.
Tulen lukemaan myös tämän uuden.
Rajalassa on paljon narsistia, shemeikkaa.
Mutta kyllä Suomi yhden Rajalan tarvitsee.
Ilmoita asiaton viesti
Miehessä on vikansa, mutta kyllähän kirjallisuutemme ja erityisesti kirjallisuuskirjallisuutemme olisi paljon köyhempi ilman Rajalaa. Tavattoman paljon on saanut aikaan; itse luin viimeksi Aho-elämäkerran, joka tulkoon listan jatkeeksi.
Ilmoita asiaton viesti
Minua ovat kiinnostaneet Panu Rajalan runoilija-elämänkerrat. Niitä on useita ja olen lukenut ne kaikki omien runoilija-kirjoitusteni tueksi. Ne ovat olleet yllätävän mielenkiintoisia runojen lukemisen harrastajan näkökulmasta.
Parhaiten jäivät mieleeni kaksi Yrjö Jylhä -kirjaa.
Ilmoita asiaton viesti