Oopperasta chicklitit

Tässä on oltu oopperafriikkejä oikeastaan koko aikuisiän. Kipinä syttyi Turun Konserttisalissa joskus 1960-luvulla, kun näin Kansallisoopperan vierailun. Turandotina lauloi Anita Välkki, ja olin myyty nainen. Näin siitäkin huolimatta, että Turandot oopperoiden joukossa on niitä pöhköimpiä: raaka, julma ja juoneltaan auttamaton. Kuvankaunis prinsessa etsii puolisoa, jonka on ratkaistava kolme arvoitusta, tai pää katkaistaan. Ja päitä tulee, kunnes kaukaisen maan prinssi Calaf onnistuu vastaamaan oikein. Myös kansaa uhkaa teurastus, ja niin kaikki valvovat, Nessun Dorma, ja odottavat prinssin ratkaisua. No, hyvinhän siinä käy, rakkaus voittaa ja veri virtaa.

Nyt piti sitten paneutua oopperamaailmasta kertovaan romaaniin. Lucinda Riley on ollut ehkä maailman johtava ja myydyin chicklit-kirjailija seitsemine sisaruksineen. Hänen kirjojaan on myyty 40 kielellä kymmeniä miljoonia kappaleita. Riley kuoli syöpään 2021, mutta kustantaja valvoo yhä.

Tuore Suomessa ilmestynyt Riley on Italialainen tyttö (Bazar 2022, 606 s.) Se perustuu hänen jo vuonna 1996 kirjoittamansa romaaniin Aria. Eli kysymyksessä on rakkaus- ja intohimoromaani oopperan maailmasta: sopraano Rosanna rakastuu reilusti vanhempaan tenoriin, Robertoon, joka muuttaa tytön elämän. Tyttö on tietysti myös lupaava nuori tähti, eli oopperamaailmaan sijoittuva juupas-eipäs -rakkaus on kuvattu tunteita vavisuttaen.

Riley kyllä tuntee oopperamaailman metkut, mutta jotain on vähän oikaistukin. Parikymppinen sopraano ei ikimaailmassa voisi vetää La Scalan kuorossa opiskelleena saman tien Traviatan Violettaa, Rigoletton Gildaa tai Carmenia – mutta sadussahan kaikki on mahdollista. Kyllä tämä Italiainen tyttö riippukeinulukemiseksi käy – oopperafriikkihän voi aina bongata todellisuudelle vieraita elementtejä ja tuntea ylemmyyttä

Intohimoja oopperamaailmassa. Kuva Bazar.

Todellisuudelle ei-niin-vieras elementti on tietysti sopraanon ja tenorin tulenpalava rakkaus. Niitähän löytyy oopperalavoilta ja pukuhuoneista. Eivätkä ne kaikki kovin pitkään kestä. Angela Gheorgiu ja Roberto Alagna ehtivät sentään olla naimisissa 17 vuotta, Raimo Sirkiä ja Cynthia Makris ovat edelleenkin aviopari. Niin että jotain todellisuuteen viittaavaa Rileyn romaanissa varmasti on. Muu on putipuhdasta viihdettä, ja mikä siinä. ”Kiireessä maistuu huonokin ruoka”, on vanha äpyvitsi. Se tästä Italialaisesta tytöstä tulee hakematta mieleen.

 

0
marjakrons
Sitoutumaton Helsinki

Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa toimittaja, mummi, rotissööri ja uimamaisteri, joka kertoo kokemistaan elämyksistä eikä harjoita kritiikkiä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu