Osmanin harmaahapset taas dekkareina

Tunnettu brittikoomikko, näyttelijä ja kirjoittaja Richard Osman on tullut Suomessa parrasvaloihin mainioilla hyvänmielen dekkareillaan. Eikä vähiten siksi, että ne ovat todella hauskoja. Päähenkilöt ovat seitsemänkymppisiä senioreja, jotka asuvat luksustason vanhustenyhteisössä. Pelkkä jooga tai teenjuonti ei riitä, vaan he ratkovat myös ansiokkaasti rikoksia. Nelikkoon kuuluu tietysti myös MI6 tai MI5 -veteraani Elizabeth, joka osaa käyttää hyväksi sekä ammattitaitoaan että vanhaa verkostoaan.

Vuonna 2021 ilmestyi suomeksi Torstain murhakerho, viime vuonna Mies, joka kuoli kahdesti ja nyt on juuri kirjakauppoihin saatu Hutiluoti (Otava 2023, 395 s, suom. Antti Saarilahti). Kaikki ovat yhtä hauskoja, mutta parhaiten kirjat avautuvat, jos lukee

Hutiluoti tosiaan ammutaan, vaikkei lukija sitä heti arvaisikaan.

ne ilmestymisjärjestyksessä.

Torstain murhakerho (kerhon

virallinen nimi Japanilainen ooppera – vapaata keskustelua karkottaa muut uteliaat) ottaa kohteekseen vanhan, ratkaisemattoman rikostapauksen. Mukaan saadaan paikallinen tv-kanava ja sometus. Instagramista tuleekin kerhon välttämätön väline.

Lisää sotkua syntyy, kun Elizabethin luona vierailee myös uusi vihollinen, joka antaa Lissulle kaksi vaihtoehtoa: tappaa tai tulla tapetuksi. Niinpä Lissun käsilaukun vakiosisältöön kuuluu revolveri, kun kerhon muut jäsenet Joyce, Ron ja Ibrahim jahtaavat syyllisiä vähän lempeämmin keinoin eli vanhojen ja uusien ystäviensä avulla.

Ei mikään ihme, että Osmanin kirjat ovat olleet maailmalla bestseller-listojen ykkösiä, niin vastustamatonta charmia mies pilke silmäkulmassa tuottaa. Wanhalle rouvalle Osmanin kirjat tuottavat tietysti ylimääräistä iloa, kun asialla olevat sankarit ja sankarittaret ovat samaa ikäluokkaa omine kremppoineen. Mukana on myös liikuttava metatarina siitä, miten Elizabeth rekisteröi miehensä Stephenin muistisairauden etenemistä. Psykiatri Ibrahim taas käyttää kallonkutistajana kykyjään vankilan muurien sisäpuolella olevaan potilaaseen.

Luonnollisesti asiat järjestyvät, ainakin jollakin tavalla. Lopussa on kunnon cliffhanger, joka lupaa, että vielä kerho tekee urotekoja. Tähänastisista selvityksistäkin jäi jotain uupumaan – tai sitten lukijan täytyy itse nokkelasti päätellä heikoista eväistä juonen loppu. Voi senkin tehdä, vaikka murhakerholaiset kyllä suuntaavat vielä Dubaihin…

marjakrons
Sitoutumaton Helsinki

Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa toimittaja, mummi, rotissööri ja uimamaisteri, joka kertoo kokemistaan elämyksistä eikä harjoita kritiikkiä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu