Paahtimo ilman kahvintuoksua

Olin aikoinani työkeikalla Katajanokalla, kun Robert Pauligin pienpaahtimoa juhlittiin 1990-luvun alussa. Yleisön joukossa oli myös epäileviä tuomaita, joitten mielestä Paulig on Paulig eikä muuksi muutu. Optimistinen oli kuitenkin juhlapuhetta pitänyt silloinen ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen, joka maailmaa nähneenä uskoi, että hyvälle laadulle on aina markkinansa ja pienyrittäjyys palkitaan. (Onhan tämä myöhemmin nähty esimerkiksi lihapiirakoissa tai jäätelöntekemisessä.)

Robert Pauligin toiminta siirtyi kyllä parikymmentä vuotta sitten takaisin omistuksellisesti ison Pauligin kylkeen, mutta jatkaa edelleen itsenäisenä pienpaahtimona Porvoossa, nyt aurinkoenergian ja biokaasun voimalla. Pavut ostetaan salaa erityisen hyviltä viljelijöiltä.

Muisto tuli mieleen, kun kävin katsomassa Helsingin Kaupunginteatterin Paahtimo-komediaa Pasilassa. Mikko Reitalan kirjoittaman komedian on ohjannut Sini Pesonen.

Sisaruspari vaihtaa osia ja hyvin käy. Vappu Nalbantoglu ja Sanna-June Hyde. Kuva Robert Seger.

Rooleissa nähdään laatunäyttelijät Jarkko Niemi, Pertti Koivula, Leena Rapola, Vappu Nalbantoglu, Sanna-June Hyde ja koko juonen kannalta keskeinen Jasir Osman Samuli-poikana, jolla on intohimoinen suhde kahvin paahtamiseen ja jonka äiti, puhelimessa tietoja kyselevä Tuire on taloudellisesti vastuussa koko pienpaahtimosta poikaa auttaakseen.

Paahtimo pyörii pienellä porukalla ja kahvintuoksussa törmäillään asiaankuuluvasti. Johtaja-Pepen pelleily älypuhelimen äärellä tuntui liioittelulta, samoin jatkuva kahvinmaistelu ja lusikkapeli. (Olisin kyllä jossakin vaiheessa ihan oikeasti kaivannut realismia eli sitä ihanaa kahvintuoksua joka ajoittain tuntuu Sörnäisissä, Sturenkadun ja Aleksis Kivenkadun kulmassa.)

Jotenkin teksti tuntui töksähtelevän, vaikka asiapuoli, kuten ilmastonmuutos, feminismi, työelämän tasa-arvo ja luomuideologia oli sijoitettu ovelasti väliin: kympin tyttö on suorittaja, kympin poika on nero. Sisarusten Annin ja Olivian (Nalbantoglu & Hyde) kemiat täydensivät näytelmää herkullisesti, mutta aika roisilta tuntui soveltaa sivettikissojen suolistossa tapahtuvaa kahvinpavun fermentointia meikäläisiin oloihin. Yäk.

Lavastus (Katariina Kirjavainen) toimi, samoin valot (Teppo Saarinen) ja äänet (Maura Korhonen). Puvuissa (Tiinja Salmi) oli sopivasti farssimeininkiä.

+1
marjakrons
Sitoutumaton Helsinki

Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa toimittaja, rotissööri ja uimamaisteri.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu