Pola Ivanka ja Tootsie: drag rulettaa

Wanhan rouvan viikonloppu sujui drag-teeman merkeissä. Ensin perjantaina Suomen ensimmäinen omalla äänellään laulava drag-kuningatar Pola Ivanka, alias laulunopettaja Mika Tepsa, aloitti 30-vuotistaiteilijajuhlansa Koko-teatterissa Helsingissä. Juhla jatkuu kiertueena ensi vuonna muualla Suomessa.

Polan ura alkoi tosiaan parikymppisenä alkuun playbackeja esittäen ja jatkui kymmenen vuotta myöhemmin omalla äänellä. Nyt koulutettu ääni on dramaattinen ja syvä. Taiteilijajuhlaan Pola oli valinnut teemaksi euroviisuja ja niitä esittäneitä idoleitaan. Parituntisen konsertin vahvuus on, että kaikki esitetään suomen kielellä – ja moneen iskelmään Pola oli löytänyt jonkun mukavan, konkari-ihailijallekin tuoreen anekdootin – säveltäjä Sirkka-Liisa Sassista, Anneli Saaristosta, Paula Koivuniemestä ja monesta muusta hänelle tutuksi tulleesta viihdenimestä oli syntynyt maukkaita pikku imitointeja.

Taiteilijajuhlan vahvuus ei ole yksistään Polan entisestään kehittyneessä äänessä, tulkinnassa tai glitterasuissa. Kaiken takana on hyvä orkesteri.

Moni kuulija valitteli, ettei tilaisuudessa ollut saatavilla ohjelmaa, josta jutun juoni olisi selvinnyt, esimerkiksi illan ohjaus, visualisointi, meikkaus, puvustus tai esitetyt laulut orkesterista puhumattakaan. Pola oli saanut taakseen valiojoukon: koskettimissa vanha luottosäestäjä Mikko Mattila, viulistina ja taustalaulajana Heidi Mantere ja kitaristina Jussi-palkittu muusikko-säveltäjä Markku Kanerva, jonka hienot riffit hukkuivat intohimoisen lujasti iskeneeseen rumpaliin.

Wanhan rouvan avecina oli TV 2:ssa ohjaajakoulutuksen saanut asiantuntija, joka oitis tajusi, missä oli vika: vinoon menneessä miksauksessa. Toivottavasti tulevissa esityksissä vika korjautuu ja kitara pääsee lumoamaan rummunpäristyksen alta. Wanhojen rouvien kaartiin kuului myös Helsingin Kaupunginorkesterista eläköitynyt ensiviulisti, joka silmät kosteina ylisti juuri Heidi Mantereen soittoa ja monipuolista esiintymistä. Niin että kyllä Polan tällä esityksellä kelpaa maailmalle mennä.

—————————

Seuraavana päivänä, viime lauantaina, oli sitten asiaa Lahteen. Anopin haudalle saatiin lisää havuja ja visuaalisten taiteiden museossa Malvassa oli taas pakko käydä. Seniorille sopivan kokoisessa, monipuolisessa keskuksessa oli juuri avattu valokuvataiteilija Sari Soinisen näyttely, käynnin arvoinen elämys. Soinisen värikäs, unenomainen valokuvaustyyli on filosofiaa ja taiteilijan mystisiä kokemuksia. Tietysti Malvan yläkerrassa voi viivähtää esimerkiksi Viipuri-kokoelman klassikkojen äärellä, mutta Soinisen valokuvat todistavat, miten juuri valokuva on meidän aikamme taidetta.

Eikä Lahdesta parane lähteä ilman elämystä kaupunginteatterissa. Se oli tällä kertaa Broadway-musikaali Tootsie, nimiosassa mainio Joel Mäkinen, joka tämän vuodenvaihteen ympärillä urakoi myös Helsingissä: Aku Hirviniemen toilailujen takia Musiikkiteatteri Kapsäkki on muokannut ohjelmistoaan niin, Joel Mäkisen ja Juha Pullin tähdittämä Murha kahdelle –musiikkikomedia on saatu paikkaamaan Hirviniemen ja Iiro Rantalan shown. Kyllä Mäkistä nyt viedään.

Tootsiesta sen verran, että ikäihmiselle Tootsie on tuttu Dustin Hoffmanina samannimisessä Sidney Pollackin elokuvassa vuodelta 1982: työtön nelikymppinen free ei saa rooleja, mutta kas, menestys miehelle tulee kun hän saa naisroolin. Dragia siis tämäkin.

Kun kysymys pohjajuoneltaan on yli 40 vuoden takaa, ei mitään kovin uutta ole nähtävissä. Kaikki toimii, Tommi Kainulainen on ohjannut esityksen napakasti, Mäkinen vaihtaa rooleja ja vaatetusta hiki otsalla ja musikaalin sanoma selviää, eli se, miten sukupuoli vaikuttaa, kuinka meidät maailmassa

nähdään. Antti Vauramo kymmenhenkisen orkesterin kapellimestarina saa esityksen tanssimaan taitavasti. Katsomossa tuli tuumineeksi, miten vaativassa ammatissa laitosteatterissa työskentelevä näyttelijä on. Pitää osata tulkita, laulaa ja liikkua. Naispääosaan oli saatu Ruotsista musikaalikoulutuksensa hankkinut Petra Pääkkönen (kyllä, Pääkkösten teatterisukua), jonka replikointi, liikekielen estetiikka ja harkittu asenneviestintä olivat niin me too -aikaa. Tootsie on kohta eläkkeelle siirtyvän teatterinjohtaja Ilkka Laasosen mukaan suurin produktio hänen johtajakaudellaan. Saapa nähdä, mitä uusi teatterijohtaja Lauri Maijala taas keksiikään. Kyllä Lahti on edelleen käymisen väärtti.