Porvarien ja sivistyneistön Turkua kieltolain aikaan

Turkulainen kirjastonhoitaja Ann-Christin Antell on nykyään historiallisen romantiikan kärkinimiä. Puuvillatehtaan varjossa (2021) ja Puuvillatehtaan perijä (2022) esittelivät Barkerin tekstiilitehtaan 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa.
Nyt on vuorossa kieltolain aika ja päähenkilönä tehtaan reklaamipäällikkö Paula Barker. Puuvillatehtaan kilpailija (Gummerus 2023, 352s.) kertoo siitä, miten Barker ja Littoisten mahtava verkatehdas lopulta yhdistyivät – tosin Antell käyttää kirjailijan vapautta sijoittaessaan tapahtumat 1920-luvun loppuun.
Kun historiallisesta viihderomantiikasta on kysymys, astuu jo teoksen alussa kuvaan komea mies, jota Paula vihaa ja ihailee. Eli jos kirjaa lukee romanttisena viihteenä, juoni sijoittuu johonkin entisaikojen Hertta-sarjan tai Nyyrikin tasolle.
Mutta viis siitä, Antell kuvaa pilkuntarkasti turkulaisen porvariston ja sivistyneistön elämää, tapoja ja käyttäytymistä. Sivuhenkilöinä tepastelevat niin V.A. Koskenniemi, Vanu-Mamma Aline Grönberg kuin Algot Niska ja Anna-Maria Tallgren. Teatterissa käydään. Tallgren oli muutaman vuoden dramaturgina Turun upouudessa, Maalaistentalossa sijainneessa teatterissa, joka myöhemmin tunnettiin elokuvateatterina ja sen lämpiö ravintola Itämerenä. Jazz soi ja pirtunäkäräisiä nautittiin pöydän alta. Hienommilla herroilla oli ulkomailta kuljetetut laatukonjakkinsa ja -viskinsä.
Parasta kirjassa on entiselle turkulaiselle uppoutuminen miljööseen. Kadut ja rakennukset ovat oikeilla, aidoilla paikoillaan. Kirjan esilehdille on painettu Turun kartta kirjan tapahtumavuosilta. Auttaa kummasti, jos turkulaisten esi-isien kotiosoitteet ovat unohtuneet.
Antellin kirjan paras anti on sen viimeisillä lehdillä. Antell selvittää, miten on rakentanut kirjansa osittain faktoihin, osittain fiktioon. Kirjan päähenkilöiden esikuvat kauppaneuvos Heikki Kestilästä arkkitehteihin Aalto ja Bryggman esitellään, samoin tehtaiden vaiheet oikeasti. Barker ja Littoinen yhdistyivät todellisuudessa jo 1921 ja vuonna 1978 syntyi Valvilla Oy Neuvostoliiton kaupan kukoistaessa. Kun tämä kauppa romahti Venäjän synnyttyä, loppui myös Barkerin tarina – mutta elää yhä Barkerin puistona Aurajoen rannalla.
Komea lähdeluettelo käsittää neljä sivua, ja antaa lisäpontta lukemiseen sille, jota vanhan Turun ajat kiinnostavat. Myös tekstissä käytetyt sitaatit on lueteltu tarkkaan.
Vaikka Antellin lemmenjuonen rakennus onkin ilmiselvä, kannattaa kirja oldtimerien (ennen seniorit, ikäihmiset tai vanhukset) lukea, jos haluaa muistella menneitä. Nuoremmille lukijoille taas avautuu näyteikkuna 1920-luvun loppuun jolloin kaikki oli toisin.