Porvariston hillitty charmi tallotaan Ryhmäteatterissa oivallisesti

”Liz ja Frank ovat kutsuneet Carolin ja Martinin kotiinsa illalliselle. Toinen pariskunnista on työskennellyt viimeiset vuodet lääkäreinä avustustyötehtävissä ja palannut läntiseen kotimaahansa. Toinen pariskunta on sillä aikaa rakentanut turvallisen, hyvinvoivan elämän.

Illallispöytä on katettu kauniisti, on itsevalmistettua ruokaa ja loputtomasti viiniä. Illan edetessä jälleennäkemisen riemu kääntyy kuitenkin vertailun ja mittailun lomassa suruksi ja kauhuksi.

Kaikki se, mitä koetetaan pitää oman tietoisuuden ulkopuolella, valuu vääjäämättömästi turvallisen kodin sisätiloihin ja henkilöiden mielenmaisemiin. Kenellä on oikeus puuttua asioiden tilaan ja millä motiiveilla? Kenellä on oikeus laukoa totuuksia ja leikkiä Jumalaa yltäkylläisen, viinin täyteisen illallisen äärellä?”

Näin Ryhmäteatteri esittelee tämän kevään näytelmänsä Peggy Pickit näkee Jumalan kasvot. Se on näytelmäkirjailija Roland Schimmelpfennigin hykerryttävä tragikomedia, jonka hän kirjoitti tilaustyönä 2010 torontolaiselle teatterille osana trilogiaa. Se käsitteli Afrikan ja lännen välisiä siteitä. Näytelmä esitettiiin Suomessa 2017 Svenska Teaternin Amos-näyttämöllä, ja menestystä tuli sekä arvostelijoilta että yleisöltä. Nyt näytelmän on sujuvasti suomentanut Simo Lyly. Schimmelpfennigin töitä on esitetty yli 40 maassa.

Ryhmäteatterin tulkinnan on ohjannut Jarno Kuosa ja lavastanut Milja Aho. Lavalla ovat Minna Suuronen, Robin Svartström, Meri Nenonen ja Jarkko Pajunen. Ääntä ja vimmaa riitti kaikissa.

Olin katsomassa esitystä mukana ystävä, jolla on omakohtaisia kokemuksia avustustyöstä mm. Tansaniassa. Niinpä hänen myöhäisiltansa oli kulunut sohvannurkassa kehitysapua ja parisuhteita miettien. Eli esitys siis toimi.

Porvariston hillitty charmi ehtii tosiaan haihtua näytelmän mittaan, kun totuuksia aletaan laukoa viinin voimalla. Uuskolonialismikin pilkistää esiin, samoin avustustyön nurja puoli. Pureva, kriittinen teksti on välillä törkeästi hauskaa, välillä kyynistä. Jarkko Pajusen, alias Frankin, eli hyvin toimeentulevan isännän autotallissa seisoo surffilauta tyhjän panttina, mutta Pajunen korvaa surffailun tanssahtelemalla Beach Boys-tahtiin yleisön taputtaessa. Ville Mäkelän valot pelasivat ja Jussi Kärkkäisen äänisuunnittelu osui.

Mutta kuka onkaan Peggy Pickit? Peggy on pullea, pitsiröyhelöihin puettu vauvanukke, joka saa vastaansa litteän ruskean puunuken. Siinäpä näytelmän filosofia yksinkertaistettuna. Esitys huipentuu Lizin, Minna Suurosen, pitkään repliikkiin (oikeasti läksytykseen), ja aviopuoliso Frank saa kuulla kunniansa.