Rakkauseroja nyt ja ennen

Viime viikolla syvennyin sattumalta peräjälkeen kahteen kirjaan, joissa kerrotaan eroista. Erojen erot ovat niin suuret, että aihetta on lähestyttävä väliotsikoin.

Leikolat ja unelmaero

Kaksi vuotta sitten ilmestyi ihannepari Ismo ja Angelika Leikolan muistelukirja Suo, kuokka ja Hollywood (Siltala 2021). He kirjoittivat yhdessä riemastuttavasti mm. siitä, mitä on suomalaisena muuttaa Los Angelesiin.
Nyt on vuorossa pariskunnan seuraava kirja Unelmaero – elämä 2.0 (Siltala 2023, 408 s.). Kyllä, pariskunta on ihan viralisesti ja sopuisasti eronnut. Miksei sellaisesta harvinaisuudesta kirjaa tekisi. Pariskunta kirjoittaa nyt itsenäisesti luvut kerrallaan ja se antaa sopivasti erilaiset näkökulmat.
Ismon jutut ovat Ismon juttuja, lähdeluettelon mukaan ”hataria muistikuvia”. Kimuranteinta tuntuu olevan uuden suhteen etsiminen, vaikka ihailijoita kyllä olisi pilvin pimein. Ismo jaarittelee paljastamalla sinkkuelämänsä nurjat puolet.
Angelika analysoi ja kirjoittaa hallitummin. Oikeastaan hänen osuutensa tuntuu oikealta esseekokoelmalta. Myös lähdeluettelo on vakuuttava. Hän kertoo terävästi kokemuksista Suomen ja USA:n elämän ja kulttuurien välillä, sinkuksi päätymisestä ja sinkkuna olosta. Ex-pari on edelleen ystävyksiä ja työkumppaneita, ja niinpä oli ihan paikallaan järjestää unelmaeron kunniaksi reteät juhlat, joihin Angelika valmentautui stylistin, kampaajan ja meikkaajan avulla.
Angelika käsittelee myös erilaisten parisuhteiden problematiikkaa. Huomaan nelikymppisen tekstistä, ettei nykynaisella ole enää parasta -ennen päivää, kiitos Tinderin – vaikka Angelkan omat Tinder-kokemukset vaikuttavatkin tahmaisilta. Ruohonjuuritasolle eli meikäläisen kaltaiselle tavikselle sopivia viisauksiakin löytyy kuten toteamus, ettei kannata piitata mokista – elämässä on mokia, joista suurin osa muuttuu kokemukseksi ja viisaudeksi.

Rakkautta vihan aikaan

Saksalainen kirjailja ja taidehistorioitsija Florian Illies on kertoo kirjassaan Rakkautta vihan aikaan (Atena 2023,suom. Heli Naski, 412 s.) tunnetuista eurooppalaisista pareista vuosien 1929 ja 1939 välillä. Vielä 1929 elämää leimasi kiihkeä nykyhetki, jossa tunnetut eurooppalaiset taiteilijat, tutkijat, kirjailjat, filosofit ja muut älyköt harjoittivat päätöittensä ohella, rinnalla tai sijasta kiihkeitä rakkaus- ja erosuhteita. Kymmenet rakkaustarinat punotaan hirvittävään natsipolitiikkaan, joka ajaa sukupolven älyköt muille maille, jos vain älyävät tai ehtivät lähteä.
Kirjan sankarikaarti on päätä huimaava. Jo kirjan ensimmäisessä luvussa Ennen putkahti parilla sivulla kuuluisia nimiä kuten Sartre, de Beauvoir, Dietrich, Shaw, Klaus ja Thomas Mann, Picasso, Benn, Adorno, Brecht, Weill, Lenya… Myöhemmin nimiä kertyy lisää samaan tahtiin kuin kirjaroviot Saksassa syttyvät. Erich Kästner, yli 50 kielelle käännetty lastenkirjailija, katseli, miten 41 kirjailijan – hänen ystäviensä – tuotanto roihuaa. Samaan aikaan toisaalla rakastettiin, solmittiin sivusuhteita, tehtiin abortteja ja erottiin. Paniikin vuosina elettiin kuin viimeistä päivää.
Kirja kertoo satojen älykköjen kohtaloista. Antoisaa on paneutua ajan tapahtumiin ja kulttuurihistoriaan, jotka Illias tuntee. Tavis voi vielä jatkaa samaa aihepiiriä telkkariruudun ääressä. Olettehan katsoneet sarjan Lupausten linnake, joka kertoo juutalaisen sotasankarin perustaman tavaratalo Jonassin noususta ja tuhosta. Toisen kauden aikana Illiasin kuvaama maailma todentuu. Olen satavarma, että sarjan kolmaskin kausi kauheuksineen tulee pian.
Samoin pelko todentuu, jos on jaksanut seurata kaksiosaista sarjaa Hotelli Reinin varrella (Das weisse Haus am Rhein). Hotellissahan vierailevat niin Chaplin kuin Hitler, ja hotellista tulee natsien pesäpaikka. Mielenkiintoinen on myös suoratoistona nähtävä Transatlantic, joka kertoo, miten parin vapaaehtoisen amerikkalaisen pelastuspartio vuonna 1940 auttaa eurooppalaista älymystöä pakoon Natsi-Saksasta Marseillen kautta. Mukana on Illikselta tuttuja nimiä. Ranskahan oli tuolloin jo miehitetty, mutta amerikkalaiset saivat kuin saivatkin oikeasti yli tuhat pakolaista lähetettyä pois, jopa Marc Chagallin huimune maalauskääröineen, joita ilman hän ei suostunut pakenemaan. Eli takaisin Illiakseen ja hänen levottomiin rakkaustarinoihinsa: jos et jaksa lukea kirjaa (vaikka kyllä kannattaisi), voi aina katsoa samoja ihmisiä televisiosarjasta. Tosi on.