Sekoilua Harlemissa

Ray Carney on pennitön huonekalukauppias 1960-luvun Harlemissa. Bisnes on periaatteessa reilua, mutta välillä on luiskahdettava varovasti harmaallekin alueelle.

Harmi kyllä, Ray joutuu sotkeutumaan serkkunsa sähläämään hotelliryöstöön, ja alamaailman uhkaavat hahmot tulevat vaarallisen lähelle perheenisää, joka haaveilee paremmasta asunnosta ja kunnon asemasta yhteisössään.

Moninkertaisesti palkittu Colson Whitehead on tehnyt Harlem Shufflesta (Otava 2022, 381 s, suom. Markku Päkkilä) monen genren romaanin: viihdekirjan, rikosromaanin, perhesaagan ja rasismia sekä valtaa pohtivan kertomuksen lukijan iloksi. Whitehead on tehnyt mukaansa tempaavia hahmoja vähän liiankin kanssa. Mutta se ei ole haitta, jos malttaa lukea kirjaa tarpeeksi hitaasti. Kun poliisi ampuu mustan pojan, New York räjähtää mellakoihin. Mutta suurkaupunki ei armoa tunne. Rikkaat rikastuvat, huono-onnisemmat rötöstelevät henkensä pitimiksi. Kerronta on nasevaa ja käännös mainio.

Harlem Shuffle, kuten Whiteheadin kolme aikaisemmin julkaistua romaania kuuluvat Otavan Kirjasto .sarjaan. Sarja perustettiin 1982, ja 300 julkaisun teoksen kirjailijoiden joukossa on useita Nobel-nimiä. Yritin udella kustantajalta, onko tämä kirjasto perustettu kilpailijaksi tai seuraajaksi Tammen Keltaiselle Kirjastolle, mutta vastausta ei tullut. Keltainen Kirjasto perustettiin jo 1954 ja siinä on ilmestynyt viitisensataa arvostettujen tekijöiden kirjaa. Kyllä hyvää lukemista aina tarvitaan, kun jalostettujen elämysten välitys nykyään on muuten median ja somen armoilla. Sekä Otavan että Tammen kirjastojen laatukirjoihin on aina ilo syventyä, ne ovat näitä nykyajan klassikkoja.

Tammen Keltaisesta kirjastosta löytyy monia Haruki Murakamin kirjoja. Yhden kokoomateoksen novellista Drive My Car on tehty tänä vuonna Oscareissa kilpaileva hieno, lähes kolmituntinen elokuva.

Drive my Car on ehdolla sekä ulkomaisten elokuvien että kaikkien elokuvien sarjassa, josta Murakamille ennustetaan sovitetun elokuvakäsikirjoituksen palkintoa. Jos vielä Nobel sattuisi vihdoinkin osumaan kohdalle, hän pääsisi irlantilaisen G.B. Shaw´n kanssa harvinaiseen sarjaan: henkilöihin, jotka ovat voittaneet sekän Nobelin että Oscarin. Toivotaan parasta, kyllä Drive my Car aina My Fair Ladyn hakkaa – ja Pygmalioninsa sovituksestahan Shaw Oskunsa sai.