Shamaani Outi Heiskanen museossa ja kirjana

Ateneumin taidemuseossa avautui viime perjantaina akateemikko Outi Heiskasen ylitsepursuava taidenäyttely: yli 500 työtä monikymenvuotisen uran ajalta. Heiskasen töillä on tarkoitus rakentaa silta vanhan ja nykytaiteen välille.

Näyttelyn on kuratoinut tietokirjailija FT Tuula Karjalainen, joka on myös kirjoittanut vastikään ilmestyneen kirjan OUTI Heiskanen TAITEILIJA KUIN SHAMAANI (Siltala 2021, 271 s.).

Outi Heiskasesta kertova elämäntarina on kirja naisesta, joka on uskaltanut elää. Teos on kaunistelematon ja varmasti rehellinen kuvaus poikkeusihmisestä. Mukana on mm. Outi Heiskasen omia, syvällisiä ja riipaisevia päiväkirjamerkintöjä. Osa päiväkirjoista on määrätty avattavaksi vasta Heiskasen kuoleman jälkeen. Kuollut hän ei vielä ole, vaikka kuitenkin jo tavoittamattomissa, hyvässä hoidossa.

Kannen kuva Tor Wennström.

Karjalainen tuo esille Heiskasen jatkuvan kaukokaipuun: pitää päästä kauas, aina Tiibetiin asti. Ja hän pääsi. Ruotsinlaivalta prima vista Brasiliaan tai New Yorkiin suihkuseura

piireihin. Terveenä nainen oli yhtä suurta performanssia myös rakkauselämänsä kautta. Hän oli voimakkaasti itsekriittinen, joka saattoi näkyä myös teoksissa.

Siksi Ateneumissa käynti on enemmän kuin museokäynti ja siihen kannattaa varata aikaa. Sama loistava taiteilija ja omaperäinen, rikas ihminen avautuu taidemuseossa samaan tapaan kuin elämäntarinan lehdiltä.

Teos on kuvitettu vaivaa näkemällä, on valokuvia nuoruudesta vanhuuten, performanssista toiseen, ja tietysti  hienoja taideteoksia, joita painojälkikin imartelee. Vaikea ssaboa, missä järjestyksessä pitäisi edetä: lukea ensin kirja ja katsoa sitten näyttely, vai toisinpäin. Voi olla, että elämäntarinan lukemalla myös näyttely avautuu uudella tavalla ja syvemmin?

0
marjakrons
Sitoutumaton Helsinki

Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa toimittaja, rotissööri ja uimamaisteri.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu