Siltala on voimakas ja viisas kustantaja

Veljekset Aleksi ja Touko Siltala perustivat Kustannusyhtiö Siltalan tietojeni mukaan vaatimattomalla lainarahalla 15 vuotta sitten. Siitä pitäen se on jatkanut laadukasta kustannuspolitiikkansa ja vahvistanut asemansa suomalaisten kustantajien joukossa tekemällä päinvastoin kuin monet muut pienet kustantamot. Esimerkiksi Karisto, Docendo, Crime Time tai Minerva ovat Siltalan toimintavuosina valuneet suurkustantajien kelkkaan. Mutta itsenäinen, omaperäinen Siltala mennä porskuttaa, se on saanut hoteisiinsa toinen toistaan laadukkaampia kirjailijoita ja myyntimenestyksiäkin. Eiköhän alkuaikoina vakuudeksi pantatut omat asunnotkin ole jo ehditty lunastaa takaisin omistajilleen…

Nyt valikoimaan kuuluu niin kevyempää kuin painavampaakin luettavaa. Janne Sarjan hupaisa romaani Rakkaudella, Jami (Siltala 2023, 286 s.) voi olla esimerkki kevyemmästä päästä, mutta ah, niin hupaisa kertomus ihmisestä, joka yritti vain auttaa. Jami tekee parhaansa, vaikka kierrätystaloudeksi naamioitua hämäräbisnestä pyörittävä esimies Riku yrittää naruttaa Jamia minkä ehtii. Mutta kiltti, hyväntahtoinen nyhverö Jami yrittää parhaansa, kunnes saa tarpeekseen. Vai saako? Jätän sen lukijan arvioitavaksi. Jamin seikkailujen toivoisi jatkuvan. Sarjan kieli on helposti nautiskeltavaa. Hersyvää tapahtumia riittää ja mukana on myös skuuppia metsästävä toimittaja.

Siltalan listalla on vähemmän käännöskirjallisuutta, mutta laadukasta sekin. Silmäätekevät on ruotsalaisen Lena Anderssonin (Siltala 2023, suom. Sanna Manninen, 253 s.) salaliittoromaani, jossa edetään kahdella aikatasolla. Kolmekymmentä vuotta aikaisemmin on Thulen kaupungissa tapahtunut korkea-arvoisen poliitikon, Carl Stjärnen, murha, jonka lähipiirissä on joukko muita poliitikkoja sekä poliisipäällikkö. Tekijää ei saada selville, vaikka lähitodistajia kyllä löytyisi. Tuntuuko tutulta? No varmasti. Kolmekymmentä vuotta surmatyön jälkeen tutkiva journalisti Roger Lilja päättää kirjoittaa mysteeriksi jäneestä taposta. Häneen ottaa yhteyttä salaperäinen tietolähde, juristi, joka tuntuu tuntevan murhatapauksen vaiheet taustoineen syvemmältä. Kansankoti tuntuukin olevan hajoamassa. Andersson (s. 1970) on Ruotsin kiitetyimpiä ja kiistellyimpiä kirjailijoita ja kolumnisteja, jonka läpimurtoteos sai jo 2014 August-palkinnon. Anderssonin älyllinen kerronta sisältää myös piilotettua, koskettavaa komiikkaa. Henkilökuvina on herroja ja narreja.

Tuoreimmassa (8.9. ilmestyneessä) Suomen Kuvalehdessä on julkaistu kirjaote Kartanossa kohdataan! Se on poimittu Jyrki Lehtolan ja Tuija Siltamäen esseekokoelmasta Sinä riität (Siltala 2023, 275 s.) Kahden eri sukupolven edustajat käyvät yksin- ja kaksinpuheluja ajan ilmiöistä. SK:n tekstissä kerrotaan, miten nykytyöläinen muuttaa maailmaa workshopeissa, joissa tärkeintä on kohtaaminen. Itse kirjassa puhutaan kirkon kriisistä, Juice-jumalanpalvelusta tai Helsingin piispan sekoilusta yrittäjänä ja bisnesmiehenä sekä adventin sambakarnevaaleista. Mukana on myös esimerkiksi kehopositiivisuuden salat ja maalaistyrkyn ruumiinavaus sekä monta aitoa pistoa julkkisten maailmasta paremmin kuin konsanaan Seiskassa. Lisäksi muistellaan median kulta-aikoja ja todistetaan, ettei lukemien todellakaan aina kannata. Paitsi tietysti tämän Sinä riität –kirjan.

Sitten sokeri Pohjalla. Siltala on saanut Otavalle pitkään kirjoittaneen Sirpa Kähkösen riveihinsä. 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia (Siltala 2023, 267 s.) kertoo Kähkösen äidistä Riitta Tuomaisesta ja samalla muista edesmenneistä sukulaisista, jotka ovat esiintyneet jo Kähkösen tietokirjoissa. Kähkönen kirjoittaa 36 uurnassa avoimesti omaelämänkertaa äitinsä tyttärenä. Tuttu juttu ainakin minulle: omassa äitisuhteessani oli paljon Kähkösen kokemuksiin verrattavaa – minuakin on peloteltu leipäveitsellä ja toisaalta omat tyttäreni ovat saaneet kärsiä vaikeasta äidistä koko tähänastisen elämänsä. Voisinpa turvautua samantyyppiseen tunneryöppyyn kuin Kähkönen, kertoa tunteistani ja siitä, että tällainen minä olin, enkä voinut itselleni mitään. Tuskin minuakaan lapseni vertaavat niihin, joilla on terveet aivot. Siteeraan tässä Helsingin Sanomien arvostelijaa Helena Ruuskaa: Kähkönen on kirjoittanut viiltävän, vimmaisen ja viisaan romaanin.