Tenori Turussa

Hienossa käsiohjelmassa oli konsertin laulujen sanat kolmella kielellä.

Sain viimein käytettyä kaksi vuotta sitten saamani äitienpäivälahjan. Se oli lippu maailmankuulun oopperatenorin Juan Diego Flórezin konserttiin Turkuun. (Turkulaisilla heittomerkki oli kyllä e-kirjaimen päällä, mutta väliäkös sillä.)

Googlailin ohjelmaa etukäteen ja olin tosi iloinen, kun nessundormien sijasta luvassa oli tavalliselle oopperanystävälle jotain poikkeuksellista eli barokin säveltäjänimet Gluck, Caccini, Carissimi ja Bellini sekä tietysti Rossinia, mutta ei sekään tutuimmasta päästä. Väliajan jälkeen kuultiin laulusäveltäjä Tostia ja Donizettin ja Verdin aarioita, nekin harvinaisemmasta päästä. Tenori pääsi juomalasille, kun mestaripianisti Vincenzo Scalera esitti välillä muutaman pianosoolon.

Sen pituinen se? Ehei. Encorena kuultiin Rossinia, ja kun esiintyjät saivat kukkapuskansa heitettyä eturivin naisille, kannettiin lavalle tuoli. Juan Diego istuutui ja piti minikonsertin säestäen itseään akustisella kitaralla. Eli mies palasi juurilleen: ura alkoi poikasena Perussa esiintymällä isän kanssa kapakkamuusikkona äidin pubissa. Ura oopperassa alkoi sekin jo nuorena: ensiesiintyminen ja tie tähtiin tuli debyytistä Pesaron Rossini-festivaaleilla ja jatkui jo 24-vuotiaana La Scalassa Milanossa. Eikä loppua ole näkyvissä, nyt 49-vuotiaan taiturin ääni on asiantuntijoiden mukaan kuulemma yhä täyteläisempi, soinnukkaampi ja vahvempi.

Juan Diego Flórezin esittämä latinalaismusiikki sopi oivallisesti Turun Konserttisalin hienoon akustiikkaan ja uskokaa pois, sikermään kuuluneeseen Guantanamera-laulun kertosäkeeseen mestari sai yhtymään koko tuhatpäisen konserttiyleisön – siis Turussa.

Musiikki-Marjatta on ollut oopperafriikkien kruunamaton kuningatar jo vuodesta 1986.

Eikä siinä vielä kaikki. Loppujen lopuksi tenori ilmestyi vielä takaisin flyygelinmutkaan ja esitti Scaleran orkestraalisella säestyksellä – sen Nessun Dorman. Ja me kaikki valvoimme ja palvoimme.

Yleisöä oli ympäri Suomen, ja oman joukkonsa tähtitenoria kuulemaan oli tuonut tietysti myös Musiikki-Marjatta, Marjatta Munukka, joka on säännöllisesti

kuljettanut fanijoukkojaan Suomessa ja ulkomailla oopperatapahtumasta toiseen jo vuodesta 198.6 lähtien. Marjatan seurue pääsi myös taiteilijatapaamiseen, jossa tenorisuuruus kertoi tällä hetkellä matkustavansa – perhesyistä – mieluiten Wienin ja Milanon välillä ja tulevansa tietysti taas takaisin heti, kun kutsutaan. Nyt vuorossa oli La Scala keskiviikkona 17.5. ja sen jälkeen jatkuu konserttikiertue Euroopassa pianistin kanssa.

+1
marjakrons
Sitoutumaton Helsinki

Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa toimittaja, mummi, rotissööri ja uimamaisteri, joka kertoo kokemistaan elämyksistä eikä harjoita kritiikkiä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu