Terkut Lahesta

Lahti on saanut uuden logon ja tunnuslauseen: Lahes täydellinen. Roskiksistakin löytyy Lahessa teksti SIISTII.

Asiahan piti käydä tarkistamassa. Onhan Lahti yksi vanhoista kotikaupungeistani ja pitkään kesäkaupunkinikin. Siellä Radiomäellä uinuu anoppi ja muutama elävä sydänystäväkin on vielä tolkuissaan, eli sinne!
Ylpeän yliopistokaupungin elämää on hupaisaa seurata. Teatterissa näimme Taru Mäkelän ohjaaman israelilaisen Anat Govin näytelmän Voi Luoja! Se tehtiin alun perin Espooseen 2020, mutta pandemia vei näytökset. Nyt onneksi tarina ja sen tähti Martti Suosalo kiertävät taas. Näytelmän on tuottanut Suosalon oma Manu Factory Oy.

Näytelmässä käsitellään länsimaisen ihmisen alitajuntaa samalla kun se on häpeämättömän hauska. Jumala itse, Suosalo, on ahdistuksen ja epäuskon vallassa, haluaa jopa kuolla ja tarvitsee terapiaa. Sitä antaa psykoterapeutti Ella, Sanna-Kaisa Palo, joka itsekin ehkä kaipaisi syliä. Paljon näytelmässä melutaan ennakkoluuloista ja väärinkäsityksistä ja ihan syystä. Ari Kauppila koikkelehtii lavalla sellonsa kanssa Ellan autistisena poikana ja lausuu lopuksi sanat, jotka ainakin meille Wanhoille rouville merkitsivät happy endiä.

Suosalo on aina Suosalo, mutta häntäkin vaikuttavampi oli Sanna-Kaisa Palon oivaltava tulkinta. Äänen tekniikka toimi, kuiskauksestakin sai selvää ja tunnerekisteri ulottui hämmästyksestä koomiseen diskurssiin. Muuten olimme sitä mieltä, että tämän tyyppisen pienimuotoisen studionäytelmän tuominen isoon Juhani-saliin oli jotenkin makaaberi juttu. Mutta kyllä me silti nauroimme.
Taru Mäkelä on ehtinyt tehdä Luojansa jälkeen jo paljon. Joululeffa Kulkuset keräsi 80.000 katsojaa, eli enemmän kuin kuulemma uskallettiin odottaa. Syksyllä tuli Hämeenlinnaan Kaksi kuningatarta, lyhennelmä Friedrich Schillerin näytelmästä Maria Stuart. Helsingissä Teatteri Kapsäkissä esitettiin Tarun ohjaama, Sirpa Kähkösen kirjoittama musiikkinäytelmä Brechtiä jokanaiselle, joka sai yleisömenestyksen ja lisänäytöksiä. Lusmuileva naistenmies Brecht lähtee myös kiertueelle muualle Suomeen.

Kaupunginteatterin lisäksi Lahdessa, anteeksi, Lahessa, on muutakin kulttuuria. Entiseen panimorakennukseen keskelle kaupunkia on saatu visuaalisten taiteiden keskus Malva. Parasta aikaa siellä näkee pysyvien kokoelmien ohella kuvataiteilija Nanna Suden Raivoisaa rakkautta, Marjatta Tapiolan nuoruuden klassikoita uusine tulkintoineen ja Sergei Pavlovin valokuvanäyttely. Kellarikerroksessa on 100 vuotta täyttävien Salpausselän kisojen julistenäyttely, eli tuttuja postereita vuosien varrelta.

Paljon ennen Salpausselän kisoja eli 3.3. Malvassa avataan Klaus Haapaniemen näyttely Vaeltajat. Ettei menisi vaeltamiseksi itse hiihtokilpailutkin, sen verran keväistä säätä on luvattu, ja kisat järjestetään vasta 24.-26.3. Onneksi keinolumi on keksitty. Ja voitaisiinko tällä menolla yhdeksi lajiksi ottaa vesihiihto?