Uusi Björk on totta ja tarua

Virpi Hämeen-Anttilan hurmaava juristi-bisnesjohtaja Karl Axel Björk on tutkimustensa yhdeksännessä osassa Vapauden vahdit entistä vaikeampien murhien äärellä. Samalla ne tuntuvat seikkailuilta, mutta tosiasiassa Virpi Hämeen-Anttila kirjoittaa asioista, joilla on eläviä esimerkkejä yli sadan vuoden takaisessa Helsingin historiassa.

Kuten profiilitekstissäni Uuden Suomen sivulla esittelen, en harjoita KRITIIKKIÄ, mutta kerron kokemistani elämyksistä. Ja hupaisa elämys Björkin uusinkin seikkailu on. Sillä kun on vankka yhteys aikoinaan Helsingissä toimineeseen salaseuraan, jonka takana oli sortokausi sekä viha tsaarinvallan virkamiehiin. Asiasta on kirjoittanut myös arvostettu historioitsija Teemu Keskisarja. Björkin jahtaamat Vapauden vahdit metsästivät myös punikeiksi epäilemiään kansalaisia, ja niitähän toki oli: vankileireiltä pelastuneita tai muuten vaan aatteensa puolesta elämöiviä.

Siinä siis on tämänkertaisen Björk-seikkailun viitekehys. Kesä on sujunut rauhallisesti tuoreen kihlatun Lisbetin ja tämän suvun kanssa. Uusi työ Axel-Electron apulaisjohtajana tuntuu sekin miellyttävän. Mutta rauha häiriintyy, kun ystävä, rikostutkija ja ylikonstaapeli Martti Ekman tarvitsee Björkin apua. Kommunistista propagandaa levittänyt entinen punavanki on murhattu, ja pian löytyy toinenkin murhattu, hyvämaineinen ylioppilas. Björk tunnustaa, ettei voi kuvitella lopettavansa rikosten tutkimista. Björk alkaa myös epäillä, että hänen pikkuveljensä Usko on mukana hämärissä puuhissa.

Björk seikkailee iloisella 1920-luvulla, jolla kieltolakia yritetään kiertää ja ministeri Ritavuoren murha (1922) on pinnalla. Hämeen-Anttilan tekstissä 1920-luvun Helsinki sykkii. Sokerina pohjalla ovat etu- ja taka-aukeamien kartat, joista selviää, millainen kaupunki silloin oli. Lukijaa helpottaa myös loppuun liitetty luettelo kadun- ja paikannimistä ennen ja nyt. Samoin lukijaa ilahduttaa, että lopussa on myös luettelo kirjan henkilöistä – heitä kun on tässä kirjassa yli 60, osa pääosissa, loput sivuosissa, mutta varmasti tarpeellisia tuntea. Hämeen-Anttilaa on mukava lukea, sillä kieliasu on huoliteltu ja aikaan sovitettu – on melankoolisuutta, komisaariota ja patoloogia. Myös stadin slangi on iskevää.

Luonnollisesti Björk saa poliisiystäviensä iloksi murhat selvitettyä ja apupoikana häärii taas Frans Valkama, jolta Björk on oppinut mm. jujutsua – ja sitä juonen edetessä tarvitaankin. Valkamalle Björk puolestaan pitää aseenkäytön pikakurssin. Enempää ei juonesta kannata paljastaa. Mutkia matkassa on paljon, ennen kuin Björk pääsee taas kihlattunsa kanssa rauhoittumaan oopperaan.