Verta Tampereella ja Thamesin rannoilla

Päivi Alasalmi on jo ehtinyt tehdä komean kirjoittajauran: romaaneja, novellikokoelmia, satukirjoja, matkakirjoja ja draamatekstejä. Nyt on vuorossa dekkari.

Alamaailman kuningatar, (Gummerus 2022, 347 s,) sijoittuu Alasalmen vanhaan kotikaupunkiin Tampereelle ja välillä Madridiinkin. Kirjan sankaritar ei ole tämä otsikon ”alamaailman kuningatar”, vaan hänen vielä tuntematon kaksoissiskonsa, juuri sosionomiksi loistavin arvosanoin valmistunut Anu Murtovuo, joka on asettuma

Kuva Gummerus

ssa Tampereelle ja ensimmäiseen koulutusta vastaavaan työpaikkaansa.

Jo kirjan alkutapahtumista lukija tajuaa, että kysymyksessä on tosiaan mutkallinen tragedia toisilleen tuntemattomista kaksoistytöistä, ja niin soppa on valmis.

Alasalmi kuljettaa juonta milloin tyttöjen, milloin poliisien näkökulmista. Poliisit kun tutkivat sen pahan kaksoissiskon asunnossa tapahtunutta verityötä.

Toisilleen tuntemattomat kaksoset onkin otollinen lähtökohta. Yle Areenassa on nähtävissä minisarja Idän ja lännen tytöt, jossa toinen tytöistä vauvana viedään Länsi-Berliinin kautta Bambergiin, kun taas toinen kaksoistyttö jää muurin taakse itäiseen Berliiniin. Televisiosarjan miljöökuvaus tuo hakematta mieleen Meri Valkaman palkitun romaanin Sinun, Margot, jossa myös eletään muurin varjossa, tosin etuoikeutetusti eurooppalaisen kirjeenvaihtajan roolissa. Hauska sattuma, että samaan aikaan yöpöytälukemisinani oli Kari Lumikeron muistelmien jatko-osa Tätä en vielä kertonut… joka valottaa paljon Valkamaa rehellisemmin kirjeenvaihtajan työtä jaetussa Berliinissä – sinnekin Lumikero komean uransa aikana nimittäin ehti.

Mutta takaisin Alamaailman kuningattareen. Kirja on julkaistu ensimmäisen kerran jo 2019, mutta nyt se on siirtynyt koviin kansiin Gummeruksen Strorytel Original-sarjaan. Kirjalle on myös 2020 julkaistu itsenäinen jatko-osa Häkkilinnut, jossa seikkaillaan Tampereen lisäksi Arabianmerellä. Sarjan kolmas osa Kyykausi julkaistiin viime syksynä, ja kaksoistyttöjen, mallikansalais-Anun ja alamaailman kuningattaren Karlan tarina jatkuu.

Tähänastisen trilogian päähenkilö on poliisi, tamperelainen rikoskonstaapeli Hallavainen. Kyllä hänen metodinsa ja ajatuksenkulkunsa lukijaa kiinnostavat varmasti vielä jatkossakin.

– – – – –

Alasalmea ja Hallavaista paremmaksi tai ainakin verisemmäksi pistää Lontoossa työskentelevä rikoskomisario Anjelica Henley. Hän on rikoskirjailijaksi ryhtyneen asianajajan Nadine Mathesonin sankaritar. Palapelimies (Like 2022, 463 s, suomennos Juha Ahokas) on vertahyytävän makaaberi kertomus sarjamurhaajasta, jonka rinnalle Hannibal Lecterkin on saanut kilpailijan. Ruumiinosia

Kuva Like

löytyy pitkin Thames-joen rantapenkereitä, ja käynnissä on iljettävä psykologinen kilpajuoksu sarjamurhaajan ja häntä kopioivan toisen tappajan välillä. Ruumiillisilta vahingoilta eivät poliisitkaan säästy.

Paksuun kirjaan on perustapahtumien eli sarjamurhien lisäksi saatu mahtumaan paljon päähenkilöiden taustoja ja henkilökuvaa eli ihmissuhdekuvioitakin riittää.

Palapelimies on läkähdyttävää luettavaa, jossa keskeisiä toimijoita on paljon. Loppu jää luonnollisesti kiusallisen ärsyttävästi auki ikään kuin odottamaan sarjamurhaajan mahdollista seuraavaa ilmestymistä. Jo tämä ensimmäinen osa on palkittu ja saanut lentävän lähdön kansainvälisille markkinoille, joten taatusti jatkoa on tiedossa.

0
marjakrons
Sitoutumaton Helsinki

Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa toimittaja, mummi, rotissööri ja uimamaisteri, joka kertoo kokemistaan elämyksistä eikä harjoita kritiikkiä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu