Viskinhuuruista jännitystä

Matka- ja keittokirjailija Paula Hotti on sijoittanut ensimmäisen dekkarinsa Skotlantiin, ympyröihin, jotka hän sen entisenä asukkina tuntee työskennelleensä siellä kokkina, kuten hänen dekkarinsa MURHA YLÄMAALLA (Otava 2024, 364 s.) päähenkilö Halla. Halla on kokkina Skyen saarella sijaitsevassa tasokkaassa hotellissa, mutta haaveilee samalla kirjailijan urasta. Kirjoittaminen jää kuitenkin ja läppäri sulkeutuu, kun alkaa tapahtua. Lähistöllä sijaitsevasta turistien suosimasta linnasta löytyy ruumis kesken hääkuvauksen. Päättömän ruumiin, valmiiksi pakastetun sellaisen, asemointi on kopioitu paikallisen kirjailijan ja hotellinomistajan esikoisdekkarista. Dekkaristi-hotellinomistaja ei sen kummemmin esiinny tapahtumissa mukana.

Kirjan nimi, Murha ylämaalla, on kyllä sinänsä harhaanjohtava, sillä murhia tapahtuu useampiakin. Samalla pengotaan ja paljastetaan sukusalaisuuksia. Ökyrikas hotellivieras katoaa ja hänen lapsillaan, Barbaralla ja Benjaminilla on muitakin murheita. Onneksi hotellissa on uupumuslomalla edinburghilainen rikostutkija Carlos Carrera, joka samalla ihastuu hotellin omistajaan Roseen. Loppujen lopuksi kysymyksessä on todellinen ihmissuhteiden soppa: Carlos on ihastunut Roseen, joka on naimisissa, Häitä kuvannut Amy on taas ihastunut assistenttiinsa Mattiin, Hallalla on suhde paikallisen poliisin Kieranin kanssa, mutta myös vetoa hotellin keittiössä työskentelevään Calumiin, Valokuvaaja-Amyn äidillä Jennyllä on oma salaisuutensa ja kirjan puolivälissä marssitetaan mukaan myös kadonnut, pitkään piileskellyt Rosen Murdo-veli sekoittamaan pakkaa.

Raha, rakkaus ja kierot ihmissuhteet rakentavat viskinhuuruisen juonen, joka onneksi lopussa tiivistyy ja huipentuu räväkästi. Parasta kirjassa on minusta ilmaston ja maisemien kuvaus – google esiin, jos haluaa lähemmin tutustua Hallan työ- ja elinympäristöön.

Mukavaa, että Hallasta ei ole tehty mitään sankaritarta keskiöön, vaan totisen työn tekevät poliisit. Siksi voi olla ihan mukavaa odottaa seuravaa Halla-kirjaa – sarjahan tästäkin on takaliepeen tietojen mukaan (Hildurin tapaan) tulossa.

Sen verran kyllä jäin ihmettelemään, että Skotlannin tuntija Paula Hotti ei kertonut brittihovin kesäasunnon Balmoralin todellista historiaa: Balmoralia ei rakennuttanut kuningatar Viktoria, vaan paikalla oli ollut jo keskiajalla yksi skottikuninkaitten linnoista, jonka lähelle nykyinen Balmoral oli rakennettu. Viktoria-kuningatar vuokrasi Balmoralia alkuun Fifen herttualta, jolta prinssi Albert vuonna 1852 osti linnan ja suunnitteli siihen sitten lisää tilaa.