Wanharouva NYSSELLÄ Kuolemantanssiin

Jos vielä saisin valita kotikaupunkini, olisi se takuulla Tampere. Positiivista pöhinää riittää. Niillä on 15.000 katsojaa ja maailmantähtiä vetävä Nokia-Areena (kun meillä Helsingissä on tämä Mokia-Areena), veromarkoilla tuettu Yleisradion televisiokanava,monipuolinen yliopisto- ja korkeakoululaitos, oopperaa, orkestereita ja hyviä taidemuseoita. Sara Hildenin museossa näkee tällä hetkellä Thomas Houseago -jättiläisfiguurit ja Tampereen Taidemuseossa voi rauhoittua perinteisempään suomalaiseen taiteeseen kultakaudelta nykyaikaan. Lisäksi on pieniä  kiinnostavia kadunvarsigallerioita piipahdettaviksi. Ja ostoskeskuksia, niitäkin on elävässä keskustassa kuten Ratina ja Koskikeskus.

Torit ovat kesällä Tampereen helmiä ja nyt Keskustori oli muuttunut adventista joulutoriksi. Sen varrella oli myös mielenkiintoinen aikuisillekin suunnattu piipahdusravintola KIVI, jota kuulemma kutsutaan kulttuuriravintolaksi. Mikä ettei, onhan samassa rakennuksessa Tampereen Teatterikin. Ja teattereita riittää muitakin.

Siinä Wanhanrouvan varsinainen syy Tampereen-visiittiin. Eilen, lauantaina 3.12, vietettiin Tampereen Työväen suurella näyttämöllä Strindbergin näytelmäpalasista kootun tanssiteoksen Kuolemantanssin hautajaiset. Viime huhtikuusta lähtien ovat esittäneet, yleisö sekä arvostelijat ylistäneet. Väliajalla tosin satunnaiset kahvipöytään osuneet meille tuntemattomat teatterivieraat olivat vähän pettyneitä, kun näkivätkin ”taidenäytelmän”, vaikka oli kuulemma tultu katsomaan teeveestä tuttuja TTK-tuomareita. No ovathan Jorma Uotinen ja Jukka Haapalainen sitäkin ja Sirpa Suutari-Jääsköllä täydennettynä myös huikea tanssielämys.

Koreografia oli kolmikon omaa käsialaa, ohjaus Tiina Puumalaisen. Mielettömällä tunteella juoni ja replikointi eteni. Jarkko Tuohimaan sävellykset ja muu äänisuunnittelu oli kokonaisuutta rikkaasti täydentävä.

Nyssellä pääsee rivakasti.

Mutta ennen kaikkea Tampereelle veti sujuvalla päätöksenteolla aikaansaatu RAITSIKKA tai siis NYSSE sikäläisittäin. Turussa kouluni käyneenä ja opiskelleena tunnen kaihoa, eli pakkohan se NYSSE oli testata. Ja hienosti kulki, Helsingin raitsikat häviävät mukavuudessa ja ilmavuudessa. Nyssessä on tilaa pyörätuolille, rollaattorille ja lastenvaunuille. Sinne!

marjakrons
Sitoutumaton Helsinki

Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa toimittaja, mummi, rotissööri ja uimamaisteri, joka kertoo kokemistaan elämyksistä eikä harjoita kritiikkiä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu