ossaks Sää terhentäytyy?
Istuin eilen ehtoopäivällä salolaisessa autoliikkeessä. Parikymmentä minuuttia. Odotin, että autoni sai pikapikahuollon. Pientä huoltoa sai asiakaskin, tarjolla oli kaffeeta ja pöydällä mielenkiintoisia lehtiä.
Otin kaffeen ja aloin pöydällä olevaa luettavakasaa plaraamaan. Kauppalehti veti pisimmän korren.
Ja mitäpä löysin? Löysin yhden ihan upouuden sanan. Vai oletkos montaa kertaa elämässäsi kuullut tämmöisestä kuin “terhentäytyi”. Taipuu vissiin näin: minä terhentäydyn, sinä terhentäydyt jne. En tiedä, mutta luulen.
No mutta sana liittyi tähän juttuun: Kauppalehden kolumnisti kertoi Björn Wahlroosin isästä Bror Whalroosista, hänen tavastaan tehdä töitään, siitä miten hänen työpäivänsä eteni.
Isä Whalroos heräsi (kuulemma) aina varhain ja teki päivän työt jo ennen yhdeksää. Päivänsä mies (kuulemma) aloitti keskioluella. Sen jälkeen oli (kuulemma) konjakin vuoro. Jos iltapäivällä oli kokouksia, niin ne Whalroos veti ihan niin kuin kuuluikin, vaikka olisi ollut “punssissakin” (tuo on täkäläinen murresana ja käytetään silloin, kun ihminen on pikkusen huppelissa, siis juovuksissa).
Isä Whalroos osasi, kun oli tarvis, terhentäytyä!
Siinä sitä olisi oppimista meille muillekin.
..
Jospa minäkin terhentäytyisin, tässä ja nyt. Jospa menisin laittamaan itselleni jotain aamupalaa ennen ennen kuin tulee lounasaika. Ja voisin mää tietysti pukeutuakin..
..
”Jaa, et mikä siin autos oli? Ei mittä ihmeellist. Halusin vaa tarkista ku erellisel päiväl kotti tulles chec -valo vilkkus punasel muutama sekunni aja ja mää peljästysi iha kauhjast paljo. Mut se oliki iha joku häiriönpoikane vaa. Moottoris. Eikä se minuu tiel olis jättäny. Nii se huoltomies minuu valisti..”
Kiva juttu.
Hauska sana terhentäytyä. Näitä löytyy lisää joka puolelta.
Olemme yksilöiden sijaan kaksiloita. Kaksilo on siis pienin tarkasteltava yksikkö, kaksi ihmistä ja heidän vuorovaikutuksensa.
Nyt on alettu myös ottaa koppia kaikenlaisista asioista. Ennen otettiin vaan pallosta koppi. Vanhat merkitykset laajentuvat ja liudentuvat, häviävät pois ja uusia tulee tilalle.
Ilmoita asiaton viesti
Kotosivuilleni sain kommentin, että terhentäytyä on paikallisesti (salolaist tai muurlalaist) samaa kuin ”olla tärreläs”.
Äitini kyllä käytti tärreläs -sanaa, mutta ei hän terhentäytymisestä mitään tiennyt!
”Lähdetään liikenteeseen”. Sitä kuulee todella paljon ja semmosessa yhteydessä, että ei sillä ole mitään tekemistä ainakaan liikenteen kanssa!
Pakastamisen yhteydessä aika moni puhuu aina vaan pakastearkuista. En minä muita arkkuja tiedä kuin ruumisarkun!
Haasteista puhutaan. Mun mielestä vain haastemies tuo haasteen, jne.
Sääliksi käy ulkomaalaisia, heitä, jotka ovat tulleet Suomeen ja opettelevat suomen kieltä.
Ilmoita asiaton viesti
Suomenkieli taipuu moneksi ja samasta asiasta on monta ilmaisua. On siinä välillä suomalaisellakin töitä ymmärätää, murresanoja erityisesti.
Isoäiti oli asunnut niin Länsi-Suomessa kuin naimisiin mentyään Antreassakin jonkin aikaa. Häneen oli tarttunut jos jonkinlaista sanaa ja sananpartta eri kartanoista ja hän viljeli kieltään ahkerasti. Minuakin piti kurissa niillä.
Kun ensi kertaa tapasin virolaistytön, niin uskoin ainakin ymmärtäväni häntä ilman kielen opiskeluakin jonkin verran isoäidin puheita muistellen.
Tuo sana arkku tuo mileen sanan kistu. Kapiokistu tai kapioarkku. Niitähän ei enää taideta edes käyttää missään. Aarrearkkujahan ne olivatkin.
Ilmoita asiaton viesti
Nämä kapiokirstut. Ei ne vielä ”vainaita” ole.
Vanhat ja ”kapiset” (tarkoitan, että ruman, kuluneen näköinen) kirstut ovat nykynuorison mieleen. Niitä vielä maalaismaisemista, navetan vinteiltä löytyy.
Tyttäreni otti, jo vuosia sitten, käyttöönsä yhden, mun mielestä ruman ja kuluneen, ja nyt pari viikkoa sitten miniä otti toisen, yhtä ”klahjaantuneen”(=kulunut).
Sohvapöytänä käyttävät.
Kapiokirstu on siis saanut uuden elämän.
Eikä siinä mitään. Keskimmäinen lapsistani kuolaa nyt yhden ikivanhan sisäoven perään. Kait hän siitä pöydän päällistä havittelee!
Mitä tähän muuta sanoo kuin että ”kyllä meil on kaikkee”. Jos on.
Ei pidä ihmetellä miksvarten vanhantavaran kauppiaat mammojen-pappojen kuolipesistä tykkäävät. Moni perikunta on, kun ei ole ymmärtänyt vintillä olevan ”rojun” arvoa, päästänyt aarteita käsistään!
Ilmoita asiaton viesti
Terhentäytyminen on tuttu sana jo lapsuudesta. Arkku voi olla muutakin kuin ruumista varten, eli aarrearkku ja arkku voi olla sillan rakentessa ja monessa muussakin toiminnassa, kuten kapioarkku.
Ilmoita asiaton viesti
Arille kiitos täsmennyksestä.
Minä olin aarrearkun ja kapiosellaisen unohtanut täysin ja varmaan siks, kun entinen elämä (41,5 vuotta vanhainkotijohtajatTARena)tuuppas vain tätä arkkupuolta, ja aika useastikin, eteen..
..
Huomasit kait TAR -liitteen. Se on tarkoituksella noin.
Sain monet, monet agentit (pesuaine-,vaate- ym. kauppiaat)hämmennyksiin, jos ja kun he taloon tullessaan huhuilivat, jotta missä se johtajatar on. Minä pamautuin, että ei suomen kieli tunne muuta TAR -liitettä kuin rakastajatar ja semmonen en ole.
Toki läksiäisissäni kuulin, että onhan noita muitakin..
Ilmoita asiaton viesti
Niin se tuppaa olemaan, kun on suora puhe ja suora mieli.
Ilmoita asiaton viesti
Minulle se on tuttu sana joskus käytänkin, toinen ja lähinnä käyttämäni muoto on terhistäytyä,
jonkinsortin synonyymi uussanalle skarpata tai perinteisemmälle terästäytymiselle.
Oma perisyntini -ts. isältäpojalle lankeemus- on keksiä uusia ylikuvaavia sanoja -vastaava tauti kuin mr. Siirosella-
täällä en niitä laajemmalti viljele.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos samoin. Meinaan perisynnistä.
En tiedä onko peritty Isältä vai oliko kenties Äiteliini, jolta uussanoja sain (murret ainaki ja iha tarppeks).
Minäkin olen aikamoinen suomen kielen muuntaja ja vääntäjä, jonkun mielestä voin olla melkein raiskaaja!
Eihän siinä toisaalta pahaakaan ole, jos uusi sana on ymmärrettävä, hauskakin, mutta on siinä tekemistä, jos sellaisia joutuu ulkomaan kieliselle selittämään.
Jossain kohtaa voi jäädä sana kääntämättä..
Ilmoita asiaton viesti