JouluMuorin Jouluikkuna

Moni meistä on facebookissa. Minäkin. Se on paikka, jossa ei tarvitse yksikseen olla, sillä ryhmiä, joihin voi liittyä, niitä on. Niitä on paljon. Niitä on todella paljon.

Koko päivää en bruukaa face -linjoilla roikkua, mutta silloin tällöin päivän aikana sinne kyl piipahdan. Tsekkaan, mitä kavereille kuuluu ja mitä eri ryhmissä tapahtuu.

Suosikkini on, hupsista !! meneekö mainostamisen puolelle, kun kerron, että se on ”pelastetaan vanhojen talojen naiset”.

Toinen minua kiinnostava ryhmä on ”raanut, täkänät ja muut kudotut/kirjotut seinätekstiilit.” Tänään tuuppasin tuolle sivustolle kaksi kuvaa. Ne eivät liittyneet raanuihin, eivät täkänöihin, eivät muihinkaan sivustolla yleensä näkyviin käsitöihin, mutta ajattelin, että annan ryhmän jäsenille vinkkejä. Ihan nyt vaan semmosta, miten käsityölle voi antaa uuden elämän.

Toisen noista vinkeistä nostan nyt tänne esille. Kuvat kertovat

Kyseessä on kirppikseltä muutamalla eurolla ostettu hartiahuivi – luit oikein – siis hartiahuivi. Hartioilleni sitä sovitin, mutta ei tuntunut luonikkaalta. Ei, ei. Sitten kiersin huivi käsien välissä huoneesta toiseen ja mietin, mihin muuhun tarkoitukseen se sopisi.

Ei kauaa kestänyt, kun löytyi kohde, löytyi paikka. Ikkuna! Aijai, kun huivi näytti hienolta valoa vasten. Jaa, että millä konstein se tuolla nyt sit keikkuu ja roikkuu? Näin: pujottelin yläpäähän huivin pituisen tikun, sitten vasaroin ikkunan sivuille pari naulaa ja sit ripustin viritykseni lasia vasten. Lasiset linnut siinä jo aikaisemmin keikkuivatkin..

”Oikke hiano, ku itte kehu.”

Tämä oli JouluMuorin jouluinen vinkki ja saatte matkia!  Muutoin jouluun valmistautumiseni on aikalailla olematonta.  Tai no, on jotain. Kaikki on aloittamista vailla valmista..