Tipi-tii

Eilen illalla parkkeerasin oikein tarkoituksella television ääreen. Tv ykkösen. Ajattelin, että kyllä tässä nyt sen verran aikaansa seuraava tarttee olla, että Suomen euroviisukarsinnat katsoo. Ehkä se vähän piristäisikin ja unohtaisin edes hetkeksi viime päivien masentavan surulliset uutiset.

Euroviisuista olen tänne ennenkin kirjoittanut tai paremminkin motkottanut.

Nyt en motkota, muuten vaan ihmettelen, kysyn, jotta olenko jo vallan vanhaksi tullut. Tai no lievennän, ehkä vain vanhanaikaiseksi. Minä kun en ymmärtänyt esitetyistä kappaleista yhtään mitään. Esitykset olivat minun silmissäni ja korvissani huutamista, hyppimistä ja vaate-esittelyä. Ainut rauhallinen taisi olla Olivera.

Kyllä tuli taas  yle-mediamaksu-rahastuksellekin hintaa. Paljonkohan eilinen ohjelma on kaikkinensa tullut maksamaan?  Ja sitten tätä ihmettelen: onko eilisen tyylinen ohjelma ja esittäminen katsojien vaatimus vai toive? Se etukäteen selittäminenkin! Että tätä ja tätä me tässä nyt ajateltiin. Pidetäänkö katsojia jotenkin tyhminä, että ei ne muuten ymmärrä, ellemme kerro. Esimerkki voittajakappaleen esittäjältä:

”Jezebel on biisi vahvoille ja itsenäisille naisille, jotka kulkevat omia polkujaan.

– Jezebel oli Raamatun tuhmeliini, joka teki asiat omalla tavallaan ja aiheutti kaaosta. Halusimme tuoda hänet moderniin maailmaan. Biisi on myös vähän humoristinen, mikä on Rasmukselle erikoista, Ylönen selittää.”

Taisi vuodatukseni sittenkin mennä motkotuksen puolelle. Oli kuin kuin oli, kyl tuli ikävä Marion Rungia ja Tipi-tiitä!