Huomiotalouden ongelmia ja ratkaisuehdotuksia

Elämme huomiotalouden alati kuumenevassa poltteessa. Klikkiotsikot valtaavat tilaa toimitetulta asiasisällöltä ja valeuutiset työntyvät realistisesta maailmantilanteesta kertovien artikkelien lomaan. Vain sillä, mikä saa sinun huomiosi, tuntuu olevan taloudellista merkitystä.

Globaalit sosiaalisen median toimijat ovat luoneet koneiston, jossa yritysten tulovirta perustuu käyttäjien luoman sisällön ohella näytettäviin mainoksiin. Osakkeen omistajien edun – eli voittojen maksimoinnin – valvonta on jätetty tekoälyalgoritmin tehtäväksi. Algoritmi on väsymätön renki, mutta vailla varsinaisia reunaehtoja se on valmis löytämään ratkaisuja, jotka ovat hyväksi osakkeenomistajille mutteivat välttämättä ihmiskunnalle.

Mainostilan lisäämiseksi algoritmi opettelee käyttäjän mieltymykset ja näyttää juuri hänelle yksilöllisesti räätälöityä materiaalia suostuttelevan teknologian periaatteiden mukaisesti. Jos teini on kiinnostunut painonhallinnasta, hänelle näytetään ensin tietoa erilaisia ruokavalioita, sitten tietoutta laihduttamisesta ja jonkin ajan kuluttua hänet ohjataan anoreksian ihailusta kuvin ja sanoin kertoville sivustoille. Käyttäjä palaa takaisin ruudun ääreen uudelleen ja uudelleen, koska kokee sisällön muuttuvan asteittain koukuttavammaksi.

Sisältöehdotusten ohjaaminen askelittain enemmän huomiota herättävään suuntaan on vain yksi tehokeinoista. Toinen pettämätön menetelmä on vastakkainasettelun suosiminen. Jos sinulla on mielipide ja ajaudut asian tiimoilta väittelyyn jollakin somealustalla, palaat hyvin todennäköisesti takaisin puolustamaan kantaasi vahvoin sanakääntein uudestaan ja uudestaan. Tästä alusta kiittää suosittelemalla sinulle kanssasi samaa mieltä olevia käyttäjäryhmiä.

Algoritmi ajaa omistajiensa etuja, ei sinun etuasi. Jos opiskeleva nuori katsoo nettivideoita, ei ole hänen etunsa mukaista löytää sitä seuraavaa koukuttavaa pelivideota keskellä yötä, vaan hänen etunsa mukaista olisi vain yksinkertaisesti käydä nukkumaan.

Puhelimen näytön läpi sinua tarkkailee miljardeja dollareita maksava tekoälyjärjestelmä, jonka opettamiseen on käytetty paras saatavilla oleva tutkimustieto ja kaikki sinusta ja muista miljoonista kaltaisistasi ihmisistä kerätty käyttäjädata. Surullista asiassa on se, että altteimpia tekoälyn johdattelulle ovat yhteiskunnallisesti heikoimmassa asemassa olevat: oppimisiässä olevat lapset ja nuoret sekä vielä elämälleen suuntaa ja tarkoitusta etsivät yksilöt. Asetelma ei ole reilu, sillä se on vahvasti epäsymmetrinen.

Tekoäly oppii ja kehittyy koko ajan eksponentiaalisella vauhdilla. Ihmisen tiedonkäsittelykapasiteetti taas on pysynyt karkeasti ottaen samana viimeiset 10 000 vuotta.

Näin ei voi jatkua, sillä huomiotalouden sivutuotteena syntynyt algoritmi ampuu väsymätöntä sarjatultaan 24/7 yhteiskuntamme peruspilareita kohti. Lehdistön toimitettu sisältö on hukkunut klikkiotsikoihin, demokraattinen toista arvostava ja ratkaisukeskeinen keskustelu on vaihtunut nettipalstoilla huuteluun.

Ongelma on monisyinen eikä helposti ratkaistavissa. Ihmiskunta on kuitenkin ennekin pystynyt nousemaan vastarintaan, jos määräävää taloudellista valta-asemaa on koettu ylläpidettävän eettisesti arveluttavin keinoin. Orjuus on tuomittu ajat sitten, teollisen vallankumouksen jälkeen työntekijöiden asemaan on luotu minimiehtoja ja nyttemmin luontoarvot on nostettu taloudellisen toiminnan keskiöön. Tulevaisuudessa emme voi sallia sitä, että mainostulojen maksimoimiseen suunniteltu algoritmi saastuttaa henkisen ilmapiirimme niin, että yhteiskuntamme ajautuu toimintakyvyttömyyden tilaan.

Tulevaisuudessa algoritmeilla tulisi olla ohjelmistorajapinta, joka mahdollistaa tehtyjen päätelmien eettisisyyden testaamisen kolmannen osapuolen toimesta. Näin olisi mahdollista riippumattomasti todentaa, että tekoäly on opetettu vinoutumattomalla datalla ja sen esittämät päätelmät noudattavat eettisesti kestäviä periaatteita.

Robotin tulisi pyytämättä kertoa olevansa robotti. Vaatimus kuulostaa lähes tieteiskirjallisuudesta poimitulta, mutta asia häiritsee ajoittain jo nyt. Oletko koskaan kirjoittanut verkkosivun chattilaatikkoon kysymyksen kuvitellen, että vastapuolella on ihminen? Muutaman kysymyksen jälkeen toki asia paljastuu, että näin ei ole. Tällä hetkellä ikäihmisillä on joskus vaikeuksia tajuta keskustelevansa automaattivastaajan kanssa esimerkiksi koronarokotusaikoja varatessaan. Teknologia kehittyy ja epäselviä tilanteita syntyy jatkossa yhä useammin, vaikkeivat ihmistä muistuttavat robotit vielä meitä vastaan kadulla kävelekään. Samoin somepaleluissa algoritmin tuottamat sisältöehdotukset tulisi olla muusta sisällöstä helposti erotettavissa.

Googlen ja Facebookin kaltaisten yritysten toimintoja olisi syytä avata pienemmille toimijoille, jotta vääristynyttä kilpailuasetelmaa olisi mahdollista tulevaisuudessa tasapainottaa vaihtoehtoja lisäämällä. Kuulostaa mahdottomalta, mutta mahdottomuus ei johdu teknologisista rajoitteista.

Onhan puhelimellakin mahdollista soittaa eri operaattoreiden järjestelmiin täysin saumattomasti. Samoin olisi kyllä teknisesti mahdollista luoda Facebookin kaltainen somepalvelu, josta käyttäjällä olisi yhteys myös alkuperäisessä Facebookissa aikaansa viettävään ystäväkuntaansa. Viestit, kuvat ja tykkäämiset liikkuisivat saumattomasti. Tämä vaikuttaa toki tällä hetkellä kaukaiselta, mutta suurin este ei ole tekninen vaan Facebookin osakkeenomistajien todennäköinen vastustus.

+1
Markku Lahtinen
Sitoutumaton Hämeenlinna

Ajatuksia yhteiskunnan vinoumista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu