Löysin Eeva Joenpellon

Tässä(kin) minulla on ollut aukko sivistyksessä, mutta se on nyt paikattu.

Sammatissa syntynyt Eeva Joenpelto (1921-2004) on kirjoittanut aivan loisteliaan romaanisarjan sisällissodan/vapaussodan/kansalaissodan/punakapinan koettelemista ihmisistä seikkailemassa 1920-luvun Lohjalla.

Vaikka nämä pitkälle yli puolitoista tuhatta sivua ovat päähenkilöidensä osalta fiktiota, on kuvaus poliittisten voimien yhteentörmäyksestä sadan vuoden takaisessa Suomessa heidän kauttaan hyvin todentuntuista.

Vastakkain ovat kotimaiset porvarit ja työläiset. Äärivasemmistolaiset kommunistit vehkeilevät valtion lisäksi maltillisia sosialidemokraatteja vastaan. Porvaripuolella mellastaa äärioikeistolainen Lapuan liike.

On viinan trokaamista, sahabisnestä, rakentamista ja kaupanpyöritystä, lakkoilua ja lakonmurtajia. Niistäkin uskoo ymmärtävänsä tämän lukukokemuksen jälkeen enemmän.

Kieli on elävää, monin paikoin vanhan ajan hersyvää Lohjan murretta.

Myönnän, että pari murresanaa piti luntata, siis googlata. Yksi niistä oli aivan tolkuttoman hyvin yhtä ihmistyyppiä kuvaava konfoijari.

Eeva Joenpelto nousi minun mielessäni nyt Väinö Linnan rinnalle tapahtumien melskeeseen joutuvien tavallisten ihmisten mestarillisena kuvaajana.

En yritä edes sanoa, kumpi on parempi, ei siihen ole mitään mittaria.

Miksi vasta nyt? Miksen ollut lukenut Joenpellon kirjoittamaa Hännisten, Grönroosien ja Julinien tarinaa aiemmin?

En tiedä. Monta fiksua asiaa on yhä tekemättä.

Markku Huusko

Kirjoittaja on Uuden Suomen toimittaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu