Huutonaurua!!11!!1
Minua kiinnostaa ihminen.
Ihmisyys. Se sisin siinä ihmisessä. Se ihmisen oma henkilökohtainen matka on
kiinnostavaa.
Mitähän tuollekin on tapahtunut, kun käyttäytyy noin? Miksi tuo on ilkeä muille jatkuvasti?
Olisiko tuo mukavampi, jos sille olisi itse mukavampi?
Pystyyköhän tuollaiseen ihmiseen luottamaan, joka on kasvanut ympäristössä, jossa valehtelu on tapa selviytyä? Ehkä hänet on kasvatettu häpeällä.
Ehkä hänet on kasvatettu niin, että on ”vahvuutta” käyttää toisen ihmisen heikkoutta aseena. Hän on ehkä tottunut sellaiseen, koska vahvemmat ovat aina nöyryyttäneet häntä itseään. (Tulee mieleen venäjä ja trump, mutta ei mennä nyt siihen.)
Tai mennään sen verran, että tuollaisessa valehtelevassa venäjä/trump-ympäristössä on loogista, että myös itse käyttäytyy kusipäisesti muita kohtaan.
Aina valmis hyökkäämään.
Ensimmäinen reaktio on ilkeily, torjunta ja muiden syyttely. Vaikka se asia olisi hänelle itselleen edullinen, niin torjunta tulee silti ensin, koska se on kauan aikaa sitten opittu automaattinen reaktio ihan kaikkeen. (Paitsi jokin kunnon nuoleskelu. Sitä venäjä ja trump rakastaa, sillä silloin valta-asetelma on selkeä.)
Sosiaalisessa mediassa se kirjoitettu kommentti on aika voimakas kirjoittajalleen.
Jyrkkä mielipide varsinkin johonkin uutiseen, tai mielipidekirjoitukseen on helposti betonoiva.
”Se on nyt noin, koska kommentoin noin”.
Varsinkin jos kommentoija on sellainen torjunta-automaatti ja vieläpä ilkeä sellainen,
niin sitä betonia on aikamoinen työ alkaa nakuttelemaan ensin rikki ja sen jälkeen alkaa rakentamaan jotain toisenlaista.
Mieluummin rakentaa siitä jyrkästä mielipiteestä ”vahvaa” kuin Berliinin muuri, koska jos
muuttaakin mieltään, niin silloin osoittaa venäjä/trump-logiikan mukaan heikkoutensa.
Mutta kuinka vahva se Berliinin muuri lopulta olikaan?
Vapaus ja totuus senkin typeryyden ja kauheuden romutti, aivan niin kuin tulee romuttamaan nykyvenäjänkin ja koulutukseen panostaminen tulee pitämään huolen siitä, etteivät trumpit ja vastaavat vaaralliset populistit ja fasistit nouse enää yhtään mihinkään sellaiseen merkittävään asemaan, jossa päätetään muiden ihmisten elämää koskevia asioita. Suomessa me olemme turvassa tällaisilta populisteilta ja fasisteilta, eiksje?
Meillä ymmärretään koulun ja koulutuksen päälle, eikä sieltä leikata koskaan vaan päinvastoin sinne lisätään rahoitusta tasaisesti, eiksje?
Betonikommentoijan on silti vain jatkettava sillä torjunta-automaatin tiellä, vaikka sisimmässään tietäisi olevansa hakoteillä. Ehkä häpeä on niin vahvana, ettei pysty muuhun?
Kun lopulta argumentit käyvät heikommiksi ja heikommiksi, niin automaatti hiljenee. Oppiko hän mitään? Olikohan hän kännissä? Tekisikö hän noin selvinpäin? Tietääkö hän tuosta aiheesta oikeasti yhtään mitään johon kommentoi ja laittoi huutonauruemojin?
Jos jotain ehkä tiesikin, niin sen tiedon oli oltava hyvin kapea siivu siitä aiheesta.
Valtaapitäville tietysti saa ja ehkä pitääkin nauraa, mutta heikoimmille ei saa nauraa. Tämän jokainen tietää, mutta onnettomimmat silti nauravat heikoimmille.
Heikoimpia pitää auttaa oman kykynsä ja jaksamisensa mukaan.
Vähintä mitä ihminen voi tehdä toiselle on siinä, kun jättää sen toisen ihmisen vain rauhaan. Vähintä mitä voi tehdä netissä on siinä, kun ei kommentoi mitään. Mutta ehkä se kusipäisyys on niin helppoa ja koukuttavaakin. Ehkä se on vaan niin luontevaa kommentoida opitulla tavalla, kuin automaatti. Siitä saa hetkeksi voimakkaan olon, kunnes häpeä nousee taas päällimmäiseksi tunteeksi? Vai onko niitä huutonaurajia jo niin paljon, että he voivat uskotella itselleen ja kaltaisilleen olevansa oikealla polulla? Puistattava ajatus.
Eräs perhepäivähoitaja kasvatti lapsia ohjeella, jossa ”ketään ei lyödä, eikä ketään pussata väkisin”.
Ihminen, joka kommentoi huutonauruemojilla esimerkiksi vähemmistöön liittyvään neutraaliin uutiseen, ei selvästikään ole kuullut, tai sisäistänyt tuota perhepäivähoitajan timanttista elämänohjetta.
Kiitos maailman parhaalle mikrotukihenkilölle, Suikaleelle.
Markus Jokinen
Kommentit (0)