Kaikkihan tietävät mitä värit ovat – vai tietävätkö?

”Yhteys Sinne Jonnekin?” – Ristiinan kunnan alueella sijaitsevan Astuvansalmen kalliomaalaukset ovat 5000–6000 vuotta vanhoja. Valokuva Martti Huttunen.

Mitä värit ovat? Kaikkihan sen tietävät. Monen mielestä kysymykseni on täysin tarpeeton, mutta oletko aivan varma, että tiedät oikean vastauksen? Yritän perustella kysymystäni. Lähden värin käsitteestä.

Värin perusolemuksen tietoinen pohdiskelu on alkanut varmasti jo ammoin. Ihmisten kohtaamat värit näyttivät olevan ainakin jonkinlaista ainetta, jota oli kaikkialla ympäristön ’esineissä’: punainen hedelmä, vihreä ruoho, valkoinen lumi. Voin kuvitella, miten nuotiosta löydetty hiili ei enää kaikille varhaisen kivikauden ihmisille riittänyt ainoaksi väriaineeksi, Ei ihon koristeluun, puhumattakaan luola- ja kalliomaalauksiin.

Yksi ensimmäisistä väriaineista – ja ilmeisesti niistä merkittävin – on täytynyt olla punamulta (mummonmökin punainen) eli punaokra (rautaoksidi), jota monin paikoin löytyi maaperästä tuliperäisiltä alueilta. Symbolisesti se tietenkin edusti verta, elämän väriä. Sitä on käytetty ihomaalina, elämää suojaavana ja palauttavana värinä tai maagisena yhteysaineena tuonpuoleiseen. Arkeologit ovat löytäneet jopa muinaisten neandertalinihmisten haudoista punamultaa. Ilmeisesti vainajien iho oli viimeistä matkaa varten maalattu punaiseksi.

Värikäsitteen syvällisemmän pohdiskelun aloittivat ainakin jo kreikkalaiset filosofit, kuten Aristoteles, lähes 2400 vuotta sitten. Pintaa syvemmälle menneistä pohdinnoista huolimatta ihmisten peruskäsitykset väreistä ovat säilyneet varsin tiukasti maanläheisinä. Siksi onkin ymmärrettävää, että erilaisten värioppien ja värijärjestelmien laatijat maailmaalla ovat perustaneet teoreettiset lähtökohtansa juuri niin sanottuun fysikalistiseen värikäsitykseen. Kutsuttakoon sitä vaikka maanläheiseksi paradigmaksi. Paradigma on käsite, jolla tarkoitetaan tietyn elämänalueen vallitsevaa perusnäkemystä eli ajattelua ja toimintaa ohjaavaa maailmankatsomusta, jota paradigmaan uskova ei kyseenalaista.

On melko yllättävää, miten monet väriteoreetikot ympäri maailman näyttävät yhä olevan tämän maanläheisen paradigman kannattajia. Tämän voi päätellä muun muassa siitä, miten he yrittävät todistella värien olevan ihmisestä riippumattomia ulkomaailman olioita, mitattavissa olevia suureita, joita ihmisen ”epäluotettava” värinäkö ei voi havaita oikein. Näemme heidän mielestään, jopa ’väriharhoja’ tai ’väri-illuusioita’, minkä todistamiseen tarkoitettuihin artikkeleihin ja havainnekuviin moni väristä kiinnostunut on varmasti törmännyt.

Onkohan johtopäätös ihmisten epäluotettavasta värinäöstä sittenkään vedenpitävä?  Mielestäni fysikalistinen värikäsitys on selvästi johtanut päätelmien tekijät pahasti hakoteille.

Nimittäin, epäilen suuresti olisiko monikaan vääristyneiden värien näkijä selvinnyt evoluution ankarassa henkiinjäämisen kamppailussa sukukypsäksi ja ehtinyt periyttää geenejään seuraavalle sukupolvelle. Olisiko jo syytä vaihtaa värikäsitystä?

 

+1
Martti Huttunen
Sitoutumaton Vihti

Martti Huttunen on Vihdissä asuva graafikko ja tietokirjailija, joka on aiemmin toiminut opettajana mm. Taideteollisessa korkeakoulussa ja muissa oppilaitoksissa.
Kirjoja:
Värit pintaa syvemmältä, ISBN 978-952-286-229-7,
Beneath the Surface of Colours, ISBN 978-952-80-5514-3,
Katso näytteitä kirjasta:
https://topcolor.fi/images/Paloja%20KIRJASTA.pdf

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu