Missä olet tumma keltainen?

Minut oli häädetty Iisalmen Kuvataiteilijat ry:n piirustuskerhosta pakkolomalle, koska olin mukamas liian nuori piirtämään elävää mallia. Yritin karanteenissa ollessani tutustua väreihin – tai paremminkin värillisten öljymaalien sekoittamisen saloihin. En tuolloin lainkaan epäillyt 10-vuotiaan pojan kykyjäni, joten aloitin suoraan isäni muotokuvasta isoveljeltä lainaamillani öljymaaleilla.

Jouduin pian varsin oudon ja yllättävän tilanteen todistajaksi. Oikean näköisen ihon värisävyn löytäminen eri värisiä maaleja sekoittamalla ei nimittäin ole ihan pikku juttu, kuten moni ehkä omasta kokemuksestaan saattaa tietää. Ei minullekaan.

Aloitin etsimisen keltaisesta maalista. – Ohoh! Olinko heti aluksi tehnyt jonkin tahattoman virheen? Keltainen muuttui vihreäksi, kun yritin tummentaa sitä mustalla. Isäni kasvoihin ilmestyi – erityisesti varjopaikkoja maalatessani – vihreää. Miksi ihmeessä näin tapahtui? Eivätkö kaikki värit säilytäkään omaa sävyään, kun niitä tummennetaan? Luuloni osoittautui aivan vääräksi.

Kun näin jälkikäteen tapahtumaa muistelen, oli kokemus kuitenkin minulle varsin uraani uurtavasti merkityksellinen. Uskon nyt, että alitajuntani johdatteli uteliasta minääni tuntemattomille poluille etsimään erilaisille väri-ilmiöille todellisia syitä – kohti tulevaa ammattiani.

Myöhemmin minulle kyllä selvisi, miten edellä mainittu ongelma voitiin ratkaista. Kaikki värioppineet taidemaalarit ovat tämän tietenkin tienneet. Väriopin opettajani taiteilija Onni Oja ja Mauri Favén neuvoivat, että punainen vihreän vastavärinä estää keltaisen vihertymisen. Vihertymistä selitettiin yleisesti sillä, että mustassa pigmentissä on aina jonkin verran myös sinisyyttä. Siksi se värjää keltaisen vihreäksi. Tietenkin uskoin opettajiani. Tunnettuja auktoriteetteja kun olivat.

Myöhemmin tietotekniikkaan perehdyttyäni huomasin melko pian, että sama ilmiö tapahtuu myös tietokoneeni kuvaruudulla: vähentämällä keltaisen valoisuutta, eli tummentamalla sitä, keltainen väri muuttui vihreäksi. Selitys mustan pigmentin sinisyydestä ei siis mitenkään voinut päteä tietokoneeni näyttöruudulla. Valoisuutta lisäämällä keltainen kyllä vaaleni odotusten mukaisesti, mutta tummentaminen muutti sen sävyä aina vihreäksi.

Lopulta tulin siihen johtopäätökseen, että keltaisella värillä ei näytä olevan lainkaan tummia sävymuotoja kuten muilla väreillä. Mistä tällainen epäjohdonmukaisuus saattoi johtua? Ryhdyin tietenkin etsimään kyseiselle ilmiölle järkeenkäypää selitystä. Löytyihän se lopulta.

Mutta! – Samalla alkoi paljastua jotain aivan hämmästyttävää. Miten on ylipäätään ollut mahdollista, että Suomen kansalaisten yleissivistys väreistä ja arkielämän väri-ilmiöistä ei perustu, eikä näytä koskaan perustuneenkaan tosiasioihin, vaan todellisuutta karttaviin uskomuksiin? Tietomme väreistä ei olekaan totta.

+2
Martti Huttunen
Sitoutumaton Vihti

Martti Huttunen on Vihdissä asuva graafikko ja tietokirjailija, joka on aiemmin toiminut opettajana mm. Taideteollisessa korkeakoulussa ja muissa oppilaitoksissa.
Kirjoja:
Värit pintaa syvemmältä, ISBN 978-952-286-229-7,
Beneath the Surface of Colours, ISBN 978-952-80-5514-3,
Katso näytteitä kirjasta:
https://topcolor.fi/images/Paloja%20KIRJASTA.pdf

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu