Mitä? Elävää malliako?

Kuvassa olen jo 11-vuotias. Ohjaaja Sulo Honkanen oikealla seisomassa.
Kuvassa olen jo 11-vuotias. Ohjaaja Sulo Honkanen oikealla seisomassa.

Aloitin ammattitaiteilijan urani jo yhdeksän vuoden ikäisenä. Kotikaupungissani oli vireä ’piirustuskerho’, Iisalmen Kuvataiteilijat ry, jonka toimintaan osallistuin tunnollisesti. Kerhossa ei ollut lasten jaostoa, joten sain taiteilla ”täysivaltaisena” jäsenenä aikuisten joukossa. Kokoonnuimme viikoittain johonkin kaupungin keskuskansakoulun luokkahuoneista. Kerhon karismaattisena vetäjänä toimi tuolloin taiteilija Sulo Honkanen – meille kerholaisille tuttavallisesti Suli. Hän oli sodan käynyt reservin kapteeni.

Suli oli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulusta (nykyinen nimi Taideyliopiston Kuvataideakatemia) valmistunut taidemaalari. Hänen tunnetuin teoksensa on Siilinjärven kirkkoon vuonna 1934 maalattu alttaritaulu. Suli oli siitä mielissään, että hän oli maalannut tauluun Golgatan kukkulan kivien pintaan ’pohjolan jäkälää’. Sitä ei varmaankaan ole oikeasti Jerusalemin seudulla nähty. Kyseistä jäkälää on meillä joskus kutsuttu Venäjän valtakunnaksi, koska se lahoaa sisältä päin.

Suli oli kadettikoulussakin opiskellut. Tarina kertoi, että kerran opiskeluaikaan kadetti Sulo Honkanen oli sattunut huutamaan Eduskunnan lehteriltä suureen ääneen, että kommunistit pois eduskunnasta. Rangaistushan siitä tuli: potkut kadettikoulusta. Suli tosin itse muisti huomauttaa, että hänet on potkittu pois Eduskunnasta. Tottahan se oli.

Suli oli minulle mitä ystävällisin opastaja ja henkinen isähahmo. Hänen opastuksellaan pääsin piirtämisen riemusta osalliseksi. Vierailin usein hänen kotonaan näyttämässä piirustuksiani. Muistan miten mukavaa oli piirrellä ”timpurin” kynällä. Sillä syntyi leveää että kapeaa viivaa aina tarpeen mukaan. Paperia kului niin kerhossa kuin kotonakin. Onneksi Onttisen maitokaupasta sain isoja puotipapereita ihan ilmaiseksi.

Mutta! – Sitten kerran taivas romahti. Äitini tuli varoittamatta ilmoittamaan, että en saa enää mennä kerhoon. Olin muka liian nuori piirtämään elävää mallia. En muista julkisesti itkeneeni, mutta olin sokissa ja katkera. Kuka saattoi olla minulle näin julma?

Kaupungin ”kukkahatturouvat” olivat jostain saaneet kuulla, että piirustuskerhossa käy alle 10-vuotas poika piirtämässä – elävää mallia. Kauheaa! En koskaan saanut tietää, miten asiat olivat kulisseissa edenneet, mutta virallinen päätös tuli kaupunginvirastolta: Alle 10-vuotiaat eivät saa osallistua kaupungin tukeman taidekerhon toimintaan, jossa mallina käytettiin elävää mallia.

Olihan kerhossa koko ajan piirretty elävää mallia. Minäkin jouduin vuorollani milloin istumaan milloin seisomaan mallina luokan edessä – siis elävänä – en alasti.

Ei auttanut, kuin odotella seuraavaa syntymäpäivää. En kuitenkaan pitkään jaksanut murehtia: löysin uuden ulottuvuuden tulevalle ammattiuralleni – värin. Sehän veikin sitten mennessään aivan oudoille mutta jännittäville poluille.

 

+3
Martti Huttunen
Sitoutumaton Vihti

Martti Huttunen on Vihdissä asuva graafikko ja tietokirjailija, joka on aiemmin toiminut opettajana mm. Taideteollisessa korkeakoulussa ja muissa oppilaitoksissa.
Kirjoja:
Värit pintaa syvemmältä, ISBN 978-952-286-229-7,
Beneath the Surface of Colours, ISBN 978-952-80-5514-3,
Katso näytteitä kirjasta:
https://topcolor.fi/images/Paloja%20KIRJASTA.pdf

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu