Maailman CP-päivä

Viime aikoina on puhuttu vähemmistöihin liitetyistä stereotypioista ja siitä, kuinka tärkeää olisi nähdä ihmiset kokonaisina, ilman yleistäviä ajatuskaavoittumia.

CP-oireyhtymä osui kohdalleni ennenaikaisesta syntymästä koituneiden vastasyntyneisyyskauden vaikeuksien summana ja on kulkenut laajavaikutteisena matkassani käytännöllisesti katsoen aina. Vierastan yleisesti ihmisten, mutta varsinkin vammaisten luonteiden valoisuuden korostamista. En ole myöskään mikään ”sankarivammainen”, vaan elän CP-oireyhtymän kanssa, kuitenkin omavaloisuuteen pyrkien.

On huomioonotettavaa, että keskoslapsen, joita useimmat CP-oireyhtymän kanssa elävät henkilötkin ovat, herkkyys on usein erityistä astetta. Olen kuvannut, että CP-lapsi on kuin kukka ilman terälehtiä. Suojaton. Myös erillisyys on monesti keskosille ja sitä kautta separeillekin haastavaa.

Vammaiset lapset, joilla on toimiva kognitio, ovat alusta saakka nähneet vanhempiensa silmistä huolen ja ammentaneet kaikkensa tuota huolta liennyttääkseen. Tällöin vammainen henkilö yleensä joutuu ensikertoja vastakkain vammaisuuden syyllisyyden kanssa.

Haluan tuoda julki, ettei yksikään vammainenkaan ole hymyilevä monoliitti. Minunkin luonteestani löytyy tavanomaiset valot ja varjot, kuten valtaosalta ihmisiä. Varjoissa vaellan kuitenkin mieluiten yksityisesti, vain läheisieni kanssa, sillä negatiivinen vire vaikeuttaa satunnaisten ihmisten kohtaantoa. Itsellänikin.

Vammaisuuden sisimmässä ytimessä on, ainakin itselläni,  syvä kyvyttömyyden ja riittämättömyyden tunne. Nuo tunteet olisi hyvä tiedostaa ja tuntea, etteivät ne projisoituisi ympärillä oleviin ihmisiin.

Tänään vietämme maailman CP-päivää. Ollaan ihmisinä ihmisiksi ihmisille.CP-päivä 2020

MattiVilkuna

Nivalasta lähtöisin oleva, kotimaisen ruuan voimalla ja veekasin äänen turvin kasvanut vaikeavammainen merkonomi Oulusta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu