Elämme suuria aikoja
Kunnon sotamies Sveik lausui kuolemattoman ajatuksen, ”elämme suuria aikoja, suuri aika vaatii suuria tekoja”.
Tämä kirjoitus koskettelee yhteiskuntaamme vaikuttavia suuria muutoksia. Ovatko suuret muutokset syitä vai seurauksia. Mikä muuttaa yhteiskuntaamme?
Viime aikoina keskustelun kärkeen on noussut ilmaston muuttuminen. Olemmeko itse aiheuttaneet se ja mitä voimme tehdä, ettei se muuttuisi meille epäedulliseksi, ainakaan kovin nopeasti. Varmaankin voimme vaikuttaa jonkin verran, mutta tuskin pystymme sitä omilla toimillamme säätelemään. Joten jätän tämän ilmastoasian tässä sivuun.
Entä sitten se mihin itse voimme vaikuttaa ja mikä todella vaikuttaa jokapäiväiseen toimintaamme? Se on tietenkin tutkimus ja kehittäminen (R&D).
Kuulun siihen sukupolveen, joka on nähnyt ja kokenut sen huiman vauhdin, mikä on tapahtunut viimeisen sadan vuoden aikana. Lapsuudessani 40-50 -luvulla monissa haja-asutuksen talouksissa ei ollut edes sähköä. Sitten tuli näköradio, ensin mustavalkoisena ja sitten värillisenä. Se lopetti iltamat, joita ryhdyttiin viettämään omissa olohuoneissa. Keihänen toi seiväsmatkat kaikkien kukkarolle sopiviksi. Entä henkilökohtainen puhelin. Nyt oma aika loppui, oltiin aina puhelimen päässä. Se myös muutti entisiä käytäntöjä. Ei enää tarvinnut sopia tapaamisesta ”Stokkan kellon alla” kello viideltä. Entä sitten sähköposti ja internet. Google toi jokaiselle 20 osaisen encyclopedian taskuun. Näköpuhelut olivat vain pari vuosikymmentä sitten utopiaa.
Tässä vain pieni hipaisu siihen, miten tekniikka on vaikuttanut elämäämme.
Joku viisas on sanonut että kaikki mitä voidaan kuvitella, voidaan toteuttaa. Hesari kertoi proteiinin tuottamisesta bioreaktorilla. Tarvitsemmeko tulevaisuudessa karjankasvatusta ja maanviljelyä ollenkaan
Jotkut pystyivät siis kuvittelemaan sata vuotta sitten ”näköradion”, tietokoneen jne.
Entä nyt. Mitä me kuvittelemme tulevaisuudesta. Eräässä antropologisessa tutkimuksessa tutkittiin Amzonilla asuvaa alkuasukasheimoa. Auringonpaisteella heidän oli mahdotonta sanoa, että kohta sataa kun kerran paistoi aurinko. Vaikka täälläkin kirjoittava entinen mahtipoliitikko puhuu aina ”näköpiirissä olevasta tulevaisuudesta” emme näe, emmekä edes osaa kuvitellakaan kovin pitkälle, paitsi ne jotkut, jotka pystyivät kuvittelemaan ”näköradion”.
Geenitutkijat pystyvät muuttamaan geenejä haluttuun suuntaa. Toivottavaa olisi jos löytäisivät ihmisestä sen ”vallanhimogeenin” mikä pistää ihmisiä käymää sotia toisiaan vastaan. Valtioden johtoon hyväksyttäisiin vain ”geenimanipuloituja” johtajia. Taitaa olla yhtälailla toiveajattelua niin kuin veto-oikeuden poistaminen yk:n turvallisuusneuvoston pysyviltä jäseniltä. Mutta eihän ole kielletty suuria ajattelemasta.
”Stokkan kellon alla viideltä” – saattaa esimerkkinä todellakin ajattelemaan arkisten tapojen muutosta.
– ne arkiset tavat kun ehkä ovat täydellisiä itsestäänselvyyksiä siihen asti kunnes ne muuttuvat. Tai jäävät unohduksiin.
Interraililla jos tapasi juna-asemalle vetävän mimmin. Ja kemiat kohdillaan saattoi sopimus kuulua ”tavataan kolmen viikon päästä Bruggessa”!
– odotus, jännitys, henkisen energian sidonta…. kliimaksina ”onko hän täällä nyt sovittuna aikana vai katosiko hän iäksi elämästäni”?
Odotus – täyttymys -rytmiikka kait nosti ihmislajiin kukoistukseensa. Mitä tuolle rytmiikalle on tapahtunut?
– yhtä lailla laskien nykyään asioiden mitattavuutta: älykellot paikantavat kehomme tilan…. yritämää optimoida, optmoida mutta toimiiko se sittenkään…
No, tuollaisia mietteitä syntyii bloginnne pohjalta.
Ilmoita asiaton viesti