Pseudotiedettä tänään Hesarissa

Naturalistinen virhepäätelmä on näköjään tullut takaisin muotiin. Helsingin Sanomissa Annikka Mutanen nyt kertoilee meille nyt tarinaa jostakin, mitä hän ilmeisestikin pitää yhteisenä ihmisluontona. Taas siis on yksi ihmissubjekti, joka kertoo omaa luonnonfilosofiaansa, joka kertoo tarinaa joka jonkin kommervenkin kautta perustelee, miten hänen valintansa ovatkin olleet luonnollisia valintoja… Ihmislaji saa siis tässä taas yhden mainion raportin, jota on kertomassa Luonnollinen Minä, minuuden muoto joka perustuu johonkin mitä hän pitää yhteisenä luontonamme. Ihminen tuottaa raportin siitä, että hän on ”evoluution muovaamana” olio. On tosin harmillista nähdä, ettei hän näe omia päättelyvirheitään.

Täytyykö aikuiselle ihmiselle todellakin opettaa, ettei länsimainen liberaali yhteiskunta ole mikään luonnontuote? Kyse on kulttuurillisesta saavutuksesta, joka on pitkälti riippuvainen uskonnollisesta perinnöstä, joka juontaa kristinuskon kautta juonteensa antiikin Kreikkaan.

Kyseisessä artikkeleissa uppoudutaan kirjoittajan fantasiakuviin siitä, miten joutsenten pariutuminen antaa viitteitä ihmisten perimmäisestä luonnosta. Tämä on kaunis kuvitelma. Käyttäväthän runoilijat aina symbolismista saakka joutsenen laulun metaforaa kuvaamaan viimeistä sanaa, joka päästetään suusta ennen kuolemaa, ennen kuin elämä on loppuun käsitelty. Ihmisen lajityypillisyydestä puhuminen sekoittuu runouteen kirjoittajan käsissä. Samankaltaisuuksia voidaan nähdä, mutta tämä ei tee harhakuvitelmista vähemmän sitä, mitä ne ovat: kirjoittajan omia kuvitelmia.

Kirjoittaja viittaa siihen, että joidenkin (epämääräisten) tutkimusten perusteella ihmiset yleensä toivovat pitkää parisuhdetta yhden kumppanin kanssa. Tietenkään emme saa kuulla – tämä on tyypillinen piirre nykyaikaisessa hätäisessä tiedejournalismissa – mitään siitä, minkälaiset tutkimusolosuhteet on kyseessä, mitä taustaoletuksia tutkimuksessa otettiin huomioon, jne.; kaikki tällainen hienovarainen pohdinta tallautuu Kovan Tieteellisen Faktan alle (ainakin kirjoittajan kuvitelmissa).

Tekstin keskeinen väite esitetään lauseen muodossa, lauseen joka on artikkelissa yksilöity mauttomaan tyyliin omaksi kappaleekseen. Lause kuuluu: ”Ihmiskunnan yhteinen moraalivaisto on evoluution tuote.”

Julistus taivaasta, vai? Kuka ja millainen tiede meille nyt opettaa tämän? Pitääkö meidän nyt juhlistaa tätä ilosanomana? Tietääkseni kuitenkaan mikään aito tiede ei ole koskaan pystynyt todistamaan, että ihmisestä löytyy tällaista ”moraalivaistoa”. Kyse on puhtaan pseudotieteellisestä väitteestä.

Pseudotieteestä puhutaan usein silloin, kun tieteeseen, joka on pitkälti yliopistoinstituutioiden tuotos, viittaamalla perustellaan väitteitä, jotka eivät kuulu tieteen selitysalueeseen. Tiede ei taivu mihin tahansa. Moderni tiede ei ole mitään liberaalia taidepuuhastelua. Kaikki oman alansa pätevät tieteilijät ymmärtävät sen, missä heidän alansa selitysten rajat kulkevat. Tätä voidaan pitää alustavana tieteellisen sivistyksen määritelmänä: sen ymmärtämistä missä loppuu selitysten alue ja alkaa tutkijan fantasiat yksityishenkilönä.

Tieteeseen viitataan oletettavasti sen vuoksi, että tieteellä edelleenkin on tiedollista auktoriteettia yhteiskunnassamme. Mutta pseudotieteellinen kirjoittelu on omiaan rapauttamaan tämän instituution uskottavuutta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu