Pseudotieteestä vielä

Pseudotieteessä on kyse halvasta tieteen imitaatiosta, huijauksesta. Kaikki väitteet siitä, että ihmisillä on mukamas jonkinlainen luontoon perustuva seksuaalinen vaisto, ovat huijausta. Ihmisluonnon tarkastelu ei anna meille minkäänlaista yleistä normia tai ohjetta, mitä tulee seksuaalisuuteen ja pariutumiseen. Mutta kun tällaisia väitteitä esitetään, voidaan kysyä muutama visainen kysymys.

Pelkkä epämääräinen ja hätäinen viittaileminen tutkimustuloksiin ei tietenkään ole mikään osoitus tieteellisestä sivistyksestä. Meidän kuuluu olla enemmän huolissamme tieteellisen sivistyksen rappeutumisesta aikanamme. Vähimmänkin tieteellisen sivistyksen pitäisi opettaa, ettei pelkästä luonnollisten tosiasioiden tarkastelusta voida suoraan johtaa sitä, miten meidän kuuluisi suhtautua niihin.

Itse asiassa antiikin filosofit kuten Platon ja Aristoteles oppivat edeltäjiltään jo, että pelkkä luonnon tarkastelu ei opeta suoraan ihmiselle, miten hänen pitäisi toimia. Me emme saa luonnon tarkastelusta mitään suoria ohjeita tai normeja, jotka voisivat kertoa meille, miten meidän pitää suhtautua asioihin.

Onko patriarkaattinen sosiaalinen järjestys luonnontuote vai ei? Ei ole mielestäni mielekästä kiistää, että sosiaaliset rakenteet, joissa olemme kasvaneet ja jotka ovat hallinneet yhteistä ihmiskulttuuriamme vähintään antiikin ajoista, ovat laajasti patriarkaattisia. Joten onko patriarkaattinen instituutio, joka on laajalti hallinnut ihmiskulttuurin kehitystä tähän päivään saakka, perusteltu jos löydämme siihen viitteitä luonnosta? Eikö tällaisen selitysten etsimisen pitäisi itsessään olla täysin pöhköä?

Voidaan pitää hyvällä syyllä pitää jopa psykoottisena sitä asennetta, joka sanoo, että luonnon tosiasioiden tarkastelu kertoo, miten kuuluisi toimia, että puhdas luonnon tarkastelu antaa toimintaohjeita… Tämä on olennaista psykoottisen ajattelun luonteessa, hulluudessa: kyse on tosiasioiden ohittamisesta tai rajusta kieltämisestä, elämisestä tosiasioiden kiellossa.

Kysytään kuitenkin edelleen: Jos kerran ihmiset ovat osa luontoa, ja luonto perustelee tiettyjä ihmisten käytäntöjä, mistä me voimme muka tietää mitkä ihmisten käytännöistä seuraavat luontoa ja mitkä eivät? Eikö tällaisten erottelujen asettaminen maailmaan olekin pelkkää hourailua, villiä ajatuksenjuoksua josta on turha yrittää tehdä selkoa?

Mutta hyväksytään kuitenkin hetkellisesti premissi, että osa ihmisen käytännöistä ovat yhteydessä ”biologiaan” (muistetaan, että kyse on oppialasta, biologiasta). Unohdetaan myös kysymykset siitä, mitä tästä voidaan tietää. Voidaan edelleen kysyä, mihin asti tämän kuuluisi päteä?

Entä onko kapitalismi luonnollinen tosiasia? Kapitalismi kiistatta hallitsee nykyaikaista ihmiselämää; kapitalismista on tullut universaali tosiasia, joka hallitsee ihmiselämää. Vähäisinkin ymmärrys kapitalismin luonteesta kertoo, että kapitalismissa on kyse ihmiselle ominaisesta viekkaudesta, ihmiselle tuottavana ja järjellisenä olentona. Kapitalismille on mahdotonta löytää minkäänlaista mallia luontoa tarkastelemalla. Kapitalistista talousmallia ei ole myöskään kyetty koskaan täysin perustelemaan millään sitä edeltävällä talousjärjestelmällä. Ihminen, joka elää kapitalismissa, on tältä osin epäluonnollinen olento.

Ihmisten merkitys- ja kielijärjestelmät mahdollistavat sen, että ihminen voi elää kapitalismissa. Tietääkseni millään muulla olennolla maan ja taivaan välillä ei ole kirjoitettua kielijärjestelmää. Kirjoitettu kieli ja ihmisen itsereflektio historiassa ovat tausta, jota vasten on kehittynyt riittävän monimutkainen merkitysten verkosto kapitalismille. Kyse on ihmisen omimmasta itsensä toteuttamisesta, kun puhutaan yhteisestä historiasta, joka on johtanut nykyaikaan, jota hallitsee kapitalismi. Tämä tulee erottaa aina, kuten Marx halusi meidän ymmärtävän, moraalisista tarkasteluista. Emme saa unohtaa tätä kulttuurillista opetusta, jonka Marx antaa kapitalismista.

Vertauksia ihmisten kielen ja eläinten kommunikaation välillä harrastetaan aika paljon eräänlaisena liberaalina taiteena nykyään, mutta sekaan mahtuu liian paljon pöhköä runollista ja fantasmaattista ajattelua, jolla ei ole minkäänlaista tieteellistä validiteettia. Toiveet ja kuvitelmat, joita tutkijoilla on yksityishenkilöinä, sekoittuvat nykyään liian lipevästi tosiasioihin, jotka ovat objektiivisia, joista voidaan olla yksimielisiä. Älkää ymmärtäkö minua tässä väärin: pidän tutkimusta, joka lisää ymmärrystämme eläinten toiminnasta ja kommunikaatiosta valaisevana ja kiinnostavana.

Ihmisten kieli on kuitenkin niin pitkälle kehittynyttä, etten pidä vertailuja eläinten alkeelliseen kommunikaatioon alkuunkaan mielekkäinä. On turha verrata ihmisten merkitysjärjestelmiä mihinkään luonnollisiin kommunikaatiomuotoihin. Ihmisten kielijärjestelmä mahdollistaa kaikenlaista sellaista, mitä ei löydetä ikinä luontoa tarkastelemalla, kuten esimerkiksi Gödelin epätäydellisyyslauseen mietiskelyn, kvanttimekaniikan ja Shakespearen näytelmien uudelleentuottamisen.

En pidä siitäkään ehdotuksesta, josta on ollut kielitieteessä viime vuosisadalla paljon puhetta, että ihmisten aivoista on löydyttävä jokin erityinen kielikoje (ns. karteesinen kieliteoria), että aivoihin on postuloitava jokin erityinen kielimekanismi, joka sallii ihmiskielen kehityksen. Tosiseikat aivoista saattavat usein olla paljon valaisevia ihmisen kommunikaatiokäytäntöjen suhteen, mutta kieli ja kommunikaatio eivät ole yksi ja sama asia. Aivotutkijat eivät vain ole tietääkseni pystyneet paikantamaan aivoista minkäänlaista kielivaistoa, josta on paljon ollut (mielestäni turhaa) innostusta.

Ihmisen outous näkyy suurimmin silloin, kun ihminen kirjoittaa. Kieli mahdollistaa Rimbaud’n runot. Niissä ei ole mitään luonnollista. Kieli mahdollistaa Uuden Testamentin ja Platonin dialogit. Nämä ovat suuria tosiasioita, joiden rinnalla päivittäislehtien kirjoittelu kalpenee ja haihtuu kuin tuhka tuuleen ajan saatossa.

Mielestäni yleinen huolestuttava ongelma on, että ihmisen toiminta tuottavana ja taiteellisena oliona sekoittuu nykyään liian liberaalisti tieteeseen. Kaiken maailman kynäilijät ja sanataiteilijat ovat innokkaina sekoittamassa asioita käyttämällä liian vapaamielisesti tieteellistä kieltä. Meiltä on kadonnut vastuullisuus, jota viime vuosisadan tunnollinen ja ahkera, erittäin laadukas tieteenfilosofinen tutkimus Suomessa pyrki meihin istuttamaan. Olemme toki vastuuttomia koko ihmiskuntana, mutta tämä näkyy erityisesti eettisenä sekoilunamme ja pseudotieteellisinä spekulaatioinamme, joista meidän kuuluu olla enemmän huolissamme.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu