Kaksi suurta: Saariaho ja Saarikoski

Tänä vuonna menehtynyt Kaija Saariaho ehti juuri ennen kuolemaansa saada valmiiksi Verneri Pohjolalle omistetun trumpettikonserton, jonka ensiesitys kuullaan tänään. BBC Music Magazine kysyi yhteensä 174:ltä nykyiseltä taide- ja konserttimusiikin säveltäjältä, kuka on kaikkien aikojen merkittävin säveltäjä. Kukin vastanneista äänesti viittä eri säveltäjää.

Ykkössijalle nousi Johann Sebastian Bach, mutta viidenkymmenen parhaan joukosta löytyy myös kaksi suomalaista: Jean Sibelius sijalta 12 ja Kaija Saariaho sijalta 17. Saariaho (1952-023) on lisäksi listauksessa korkeimmalla oleva naispuolinen säveltäjä.

”Kaija Saariaho on yksi aikamme suuria säveltäjiä”, perusteli valintaansa islantilainen Anna Thorvaldsdottir. ”Lisäksi koen, että hänen musiikkinsa voimakas läsnäolo on vuosien varrella toiminut erityisen tärkeänä roolimallina nuoremmille sukupolville, ennen kaikkea nuorille naisille, jotka löytävät inspiraatiota ja rohkaisua tästä vastustamattomasta säveltäjästä.”

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006305445.html

Muita pohjoismaalaisia ei päässyt listalle lainkaan, ja naisiakin on vain kaksi: Saariaho ja 1100-luvulla elänyt Hildegard von Bingen. Heitä kuunnellessa muuten havaitsee helposti, että 900 vuoden ikäero on äkkiä ylitetty. Sekä Saariahon että von Bingenin teoksissa soi sama iätön, lähes kosminen maailmankaikkeuden klangi – kuten Bachillakin.

http://kulttuuritoimitus.fi/artikkelit/artikkelit-musiikki/bbcn-kysyi-saveltajilta-kaija-saariaho-rankattiin-maailmanhistorian-17-merkittavammaksi-saveltajaksi/

Kaija Saariaho on säveltänyt lauluja muun muassa Eino Leinon ja Pentti Saarikosken runoihin. Saariaho pitää Saarikosken runoa  ”Jokaisella on tästä lähtien tämänsä” vaikuttavana ja moniulotteisena.

”Se on niin lopullinen. Alue-kokoelman muissa runoissa hän puhuu siitä, mitä näkee ikkunasta ja mikä sen näkymän rajaa. Olen kokenut tämän myös niin, että heillä on nyt tämä asunto, ja päätös olla siinä ja katsoa luonnon tuhoutumista on jotakin, mitä ei voi enää muuttaa. Fatalistinen asenne tuntuu liittyvän paitsi siihen, mitä ympäristössä tapahtuu, myös koko elämään.”

Saariaho pohtii säettä ”Sitä ei ole ruvettu paheksumaan / koska se on tullut mahdottomaksi”:

”Tähän tuntuu heijastuvan ajan henkinen ilmapiiri. Mitkä ovat ne asiat, jotka on hyväksytty ja on hyväksyttävä sellaisina kuin ne ovat?”

”Toisaalta runon loppu ’tämänsä josta hän pitää kiinni’ voi merkitä monia asioita. Ehkä siinä on individualismia: jokainen porhaltaa omaa rataansa. Tässä on jotain valtavan ankaraa.”

Saariahon mukaan ei ole sanottua, etteikö Saarikoskikin olisi voinut lähteä liikkeelle myötätunnon ajatuksesta.

”Alun säe on rikas, siihen ’tämään’ voi liittää paljon erilaisia määreitä.”

Saarikoski on ollut nuoresta asti Saariahon lempirunoilijoita. Säveltäjä arvelee kuulleensa aluksi Muksujen esittämiä lauluja ja etsineensä sitten niiden tekstejä kirjakauppojen ja kirjastojen runohyllyistä, ”niin kuin nuorena paljon tein”.

https://www.apu.fi/artikkelit/pentti-saarikosken-runon-sae-ei-jattanyt-toimittaja-suna-vuorta-rauhaan?fbclid=IwAR3AQ4jOIREm_Qt0LwRa1RwIb_29vVRRcxkKb7onRCCmGgnaWNzMOZGhnwo

Saariahon sävellys sai minutkin tarttumaan uudelleen kokoelmaan Alue, joka oli aikanaan jäänyt jotenkin poliittisemman kokoelman Mitä tapahtuu todella? (1962) ja Tiarnia-sarjan (1977-1983) katveeseen.

Ensi viikolla Valamossa järjestetään suuri Saarikoski-seminaari, johon tulee puhumaan useita runouden asiantuntijoita, muun muassa lyyrikko ja kirjoittamisen opettaja Tommi Parkko. Hiljattain edesmenneen Miki Liukkosen piti alun perin tulla sinne myös.