Oivalluksia

Ennen koronaa tuli joskus käytyä jossain. Muistan kun vaimon kanssa istuimme olohuoneen sohvalla ja mietimme minne voisi lähteä ja katseeni osui hyllyssämme nököttäviin James Joycen kirjoihin: ”Miten olisi Irlanti?” ”Joo!” hän sanoi. Kumpikaan meistä ei ollut käynyt koskaan Dublinissa. Ostin Dublinista ne Joycet, jotka minulta vielä puuttui: Finnegans Wake, Exiles ja Chamber Music. Luulin että minulla oli jo kaikki, mutta sittemmin Tuomas Kilpi lähetti minulle suomentamansa valikoiman Oivalluksia. Jee, uutta Joycea suomeksi! Tuomas Kilpi on suomentanut proosakatkelmia ja pari ennen julkaisematonta runoa tähän niteeseen, joka ilmestyi 2018. Tällä vuosikymmenellä on tullut paljon uutta Joycea suomeksi, ja asialla ovat olleet etenkin pienet kustantamot. kuten Savukeidas, Ntamo ja Basam Books. Nyt tähän pienten mutta kunnianhimoisten kustantajien joukkoon on liittynyt Oppian, jonka luotsina toimii toimittajana ja suomentajana tunnettu Tuomas Kilpi.

Aiemmin on suomennettu Joycen runokokoelma Kamarimusiikkia (2012, suom. Ville-Juhani Sutinen), joka sisältää yllättävän perinteistä ja kaunista lyriikkaa. Tämän valikoiman runot ovat häijyjä kiukunpurkauksia kotimaata ja petollista kustantajaa kohtaan. Kosto on harvoin niin suloista kuin näissä runoissa. Myös proosafragmentit ovat jokseenkin yllättäviä, ainakin jos odottaa sellaista tajunnanvirtavyörytystä kuin Odysseus (1964) ja Finnegans Wake (ei vielä suomennettu). Ei tämä Dublinilaisiakaan (1965) muistuta, koska nämä fragmentit ovat niin luonnosmaisia. Kiehtova kurkistus neron työhuoneeseen tämä kumma pieni kirja on.

+1
MikaLamminp

Olen julkaissut teokset Eila ja Ossi – Suomen kielen alkeisoppikirja (Gummerus 2010), Mies joka putosi jaloilleen (romaani, Oppian 2020) ja Siltoja – Opettajan koronapäiväkirja (Oppian 2021).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu