Syyskuun lyyra

Syyskuun lyyraa näppäilevät toinen toistaan mielenkiintoisemmat runokokoelmat. Aulis U. Lehtiseltä ilmestyy Autonkokoisten sydänten paluuliikenne (Kaarna). Vuonna 2012 Aulis U. Lehtinen sai Runo-Kaarina -palkinnon esikoisrunokokoelmastaan Painaja, ja hän on siitä lähtien ollut mielenkiintoisimpia runoilijoita niin kansien välissä kuin lavallakin. Viime syksynä olimme samalla stagella kun esiinnyimme molemmat Forumissa. Ei Mannerheimintiellä niin kuin Ajatar aikoinaan, vaan Eerikinkadulla Turussa.

Eija Tammisto tuli tutuksi kirjoittajien Korkean paikan leiriltä, jota veti kirjailija Emma Puikkonen. Eija Tammiston esikoisteos oli räväkkä Naisen todistuksen mukaan ketään ei saa tuomita (2016).  Tammiston uusin on menetyksestä ja kaipuusta ammentava Äiti lentää auringossa (Enostone).

Runosyksyn painavin teos lienee Sirkka Turkan (1939-2021) Runot 1973–2004 (Tammi). Sirkka Turkka oli merkittävä suomalainen runoilija. Hän sai uransa aikana useita palkintoja, muun muassa Finlandia-palkinnon teoksestaan Tule takaisin, pikku Sheba 1986, ja hänen teoksiaan on käännetty useille kielille.

Turkan esikoisteos Huone avaruudessa julkaistiin vuonna 1973 hänen ollessaan 34-vuotias. Vuosina 1973–2005 Turkalta ilmestyi 13 runokokoelmaa, merkittäviä ovat muun muassa Vaikka on kesä ja Voiman ääni. Ihmisen ja muiden eläinten suhteella on ollut Turkan lyriikassa suuri merkitys. Hän on kirjoittanut kuvallista, teemoiltaan usein metafyysistä runoutta, ja tässä mielessä hänen lyyrisiä sukulaissielujaan ovat Rakel Liehu, Tiina Kaila, Anne Hänninen ja Kaarina Valoaalto. Turkan viimeiseksi sanaksi suomalaisessa runoudessa jäi Niin kovaa se tuuli löi vuonna 2004.

Muita syyskuun mielenkiintoisia runoteoksia ovat ainakin seuraavat:

Satu Erra: Tämä kaikki on liikaa / Tammi

Raisa Jäntti: lepatus, pilke / Enostone

Hannu Kankaanpää: Alaviitteet / Kulttuurivihkot

Anna-Mari Koskinen & Minna L. Immonen: Voimaa ja rauhaa / Kirjapaja

Leo Makkonen: Viivan ulottuvuudet / Icasos

Ilkka Tahvanainen: MEnu / Rosetta Versos