Vuosikymmenen lopun kulttuurikärki

Vuoden lopussa on yhdellä sun toisella tapana listata vuoden vaikuttavimpia elämyksiä, joten kannanpa minäkin korteni kekoon. Eli tässä ilosanoma Mika Johanneksen mukaan, kulttuurielämysten viiden kärki päättyvältä vuodelta:

1. Hassan Blasim, Allah99
Paras romaani mitä olen tänä vuonna lukenut: hurja, haastava ja hauska. Vai onko se romaani? Allah99 on hankalasti määriteltävä hybridi: siinä on sähköpostiviestejä, haastatteluja ja taidefilosofiaa villisti vyöryvinä virkkeinä, jotka sotkevat iloisesti yhteen seksiä, politiikkaa ja uskontoa – kaikkea sitä mistä kirjailijan kotimaassa ei voi kirjoittaa. Mikä onni että Hassam Blasim on saanut turvapaikan Suomesta, missä voi kirjoittaa niin hyvin kuin osaa ja uskaltaa ilman että henki on vaarassa. Sampsa Peltonen on suomentanut tämän vuosituhannen toistaiseksi tärkeimmän romaanin suoraan arabiasta. Ottakaa ja syökää!

2. Pajtim Statovci, Bolla
Ei siitä mihinkään pääse että Pajtim Statovci on Suomen paras elossaoleva kirjailija. Tämä on yhtä kovaa tasoa kuin edeltäjänsä Kissani Jugoslavia (2014) ja Tiranan sydän (2016), joiden englanninnoksia on ylistetty arvovaltaisimmissakin lehdissä. Itse törmäsin Lontoon matkallani My Cat Yugoslaviaan kirjakaupassa, siellä se komeili samalla myyntipöydällä kuin Booker-palkitut englantilaiskirjailijat. Statovcin tähänastiset romaanit ovat melko samanlaisia, tarinoita miehistä ja pojista joita elämä koettelee mitä uskomattomimmilla ja traagisimmilla tavoilla, mutta mitäpä siitä, kun niistä on niin suuresti iloa.

Bolla on ehkä helpommin sulava kuin lievästi kokeellinen ja kummallinen Kissani Jugoslavia, mutta kielen kirkkaus, jopa runollisuus, on entisellään: ”Jospa olisikin niin, kysyin itseltäni toisinaan, ettei häntä koskaan ollut olemassakaan, että hän oli taivas jonka rakensin, jumala palavan metsän keskellä”.

3. Sydämeni palaa, eteinen ja kammio palavat – Eeva-Liisa Mannerin runoja Sara Hildénin taidemuseossa 10.8.2019. Nuoret kolmannen vuoden teatterikorkeakoululaiset Inkeri Hyvönen, Karlo Haapianen ja Otto Rokka esittivät koostamansa kokonaisuuden ensimmäisen kerran jo viime vuonna Helsingissä, ja nyt se nähtiin ja kuultiin Tampereen teatterikesässä. Koskettavan kokonaisuuden ohjasi Eeva-Liisa Manner -seuran puheenjohtaja Malla Kuuranne.

4. Eeva-Liisa Manner, Poltettu oranssi. Mikko Kaikkonen ohjasi Mannerin tunnetuimman näytelmän Turun ylioppilasteatterille. ”Pascal sanoo, että kaikki ihmiset ovat hulluja, että hulluus kuuluu ihmisosaan. Skaala on tietysti hyvin lavea ja hoippuva. Jotkut pärjäävät hulluudestaan huolimatta, kapearaiteinen Marina ei tietysti pärjää. En silti soisi Marinaakaan tehtävän liian hulluksi.; eikö riittäisi, että hulluus tulee ilmi oireina (kaamea sukka, omatekoinen kieli, rakkaudentunnustus, kosinta jne.). Muuten hän saisi olla miellyttävä, sitten ei yleisökään kavahda. Minusta tämä on tärkeätä senkin vuoksi, että hän Kellarin tiloissa tulee kovin lähelle yleisöä. En näe häntä myöskään säälittävänä.; hän on ylpeä (esim. ei itke koskaan) ja jäykkäniskainen ja katkeaa juuri siksi. Sopeutuvat eivät katkea. Hänessä on jonkinlaista lahjakkuutta – hän on eräänlainen runoilijan itu, joka on tukahdutettu alkuunsa. Minun on tietysti typerää selitellä, mutta olen Oranssista kovin arka (muista näytelmistäni en ole lainkaan arka, vaan teatterit ovat saanet tehdä ne niin kuin ovat tahtoneet). Tyynen ja laskevan lopun kirjoitin tahallani; mielestäni näytelmän ’filosofia’ ei muuten toimi. Halusin myös kirjoittaa Oranssin musiikkiteoksen tapaan, ja lopussa on eräänlainen coda. Minusta olisi kiusallista, jos tällainen kauhun, komiikan ja kaikenlaisen groteskin yhdistelmä paukkuisi loppuun saakka.” (Eeva-Liisa Manner Eino Salmelaiselle, Tampere 29 6 69)

5.  Timo VäntsiOle mun Querelle. Turkulaisen nukketeatterin mestarin sukellus Jean Genet’n outoon maailmaan, jossa rikos ja rakkaus rehottavat, pyhyys ja pahuus kietoutuvat yhteen, seksi ja väkivalta kohoavat runoudeksi. Kaiken lisäksi Väntsi onnistuu solmimaan tähän kaihoa ja huumoriakin sotkeutumatta naruihinsa. On se ihme kaveri.

 

MikaLamminp

Olen Turun kaupungin kulttuurilautakunnan varajäsen sekä varsinainen jäsen Eeva-Liisa Manner -seuran hallituksessa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu