Voimavara, liikevoima, elämä, kärsimys ja kuolema.

Voimavara, liikevoima, elämä, kärsimys ja kuolema. Tunne oli selviytymisen kannalta oleellista – jatkuvuuden laki, josta niin monet lajitkin omiaan varoittavat: Kärsimys opettaa.

Voimavarojen holtiton hukka, hyödyntämätön tunnepohja, joka on ihmisessä; palaa maassa, leijuu tuhkana ilmassa.

Kasvupohja juureutuneena maassa, joustavina latvoina ja oksina, saa voimansa maan kuoressa – kuin sydän pumppaa verta suoniensa kautta, välillä räjähtäen purkauksina, joilla synnyttää uusia saaria, herättää koskia pauhaamaan, jokia vuolemaan uomia.

Synnytyskivut aaltoilevat pitkin taivaiden voimia, nostattaa meren kuohuja, ravitsee merten eläviä.

Kosketus uudistaa kasvoja, se värjää elottomia osia, tuo tunteiden vuoristoja, joka kasvattaa elollista. Hengettömänä makaavat ennen herätystä kuin kuolleista, nousevat varjoista ja valoista, osoittaen kohti tähtitaivasta.

Tuolta tulivat voimat, henki ennen ainetta, törmäämässä siihen, mitä pidettiin kuolleena.

Mikä voisi uhata?

Älykkyys ilman tunnetta, ihminen ihastelemassa tehokkuutta ja järjestystä – kehitys, jonka vuoksi itsetuho on ilmeistä : Kehitys ilman myötäeloa, teurastajasta tuli teurastettava, ihmisen kehitys on lopussa.

Hengen kuolema – Aine vei voiton tunteesta.

 

Mikko Marttila

Ihmisyydestä, uskomuksista ja yhteisöperustoista kiinnostunut kuntapuliukko. Ilman vapautta ei ole vastuuta. "Vapaus on vastuun perusta, itseohjautuvuuden lähtökohta, kestävän kehityksen kulminoituma."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu