Ahkerat ja loisijat: tavoite sama, menetelmät erilaiset – kaksi sanaa

Hän makaa puun alla, suojassa sateelta, varjossa paisteelta, käsi velttona sivulle levittäytyneenä odottamassa omenaa tarjottimella, unessa uneilemassa, haaveilemassa voimista, jotka täyttävät hänen tarpeensa käskemättä kuin vastasyntynyt, jonka tarpeita täyttää hänen luojansa.

Laiskuus ja luovuus kulkevat käsi kädessä, säännönmukaisuuksia tarkkailemalla voidaan saavuttaa enemmän vähemmällä – lapsi on tehokas tarkkailija ja opettaja, mutta erotus laiskan ja tehokkaan välillä on, että laiska ei tuo ilmi laiskuuttaan, vaan piilottaa menetelmiään tuominnan vuoksi, kun taas tehokas todistaa jatkuvasti ahkeruutta ja kuuliaisuuttaan, jotta voisi osoittaa olevansa kelvollinen, tehokas osa taloutta ja yhteiskuntaa: hän piilottaa pelkoja ja tyhjyyttään.

Kaksi sanaa, joista kumpikin tarkoittaa yhtä ja samaa, mutta luonteeltaan kuvastavat hyvää ja pahaa, moraalista tuomintaa, joilla ihmistä hallitaan.

Väkivalta ei koskaan synny perusteetta, sen takana on sanoja, joilla osoittaa paremmuutta, kääntää huomio pois omasta kyvyttömyydestä, piilottaa epävarmuuksia, erottaa ja eristää ihmisiä toisistaan, koska ei kykene sanallistamaan tunteitaan: minä pelkään, että en tule kuulluksi ja huomioiduksi, koska en ole ansainnut kunnioitusta.

 

+1
Mikko Marttila

Ilman vapautta ei ole vastuuta.

"Vapaus on vastuun perusta, itseohjautuvuuden lähtökohta, kestävän kehityksen kulminoituma."

Minä luulen tietäväni, siis ehkä olen, ehkä en...

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu