Aie?

Tämä eristys ei olisi merkityksellinen ilman aikaa; ajan voimasta tunnen liikkeen, joka synnyttää lämpöä ja voimaa. Mutta aika ei tulisi voimaan ilman tilaa, siksi minä tulen laajenemaan. Ilman aikaa ei ole tilaa, ilman tilaa ei ole aikaa.

Liike räjähtää elonvoimaan, se syöksee läpi ajankankaan, riepottaa sitä, mitä ei hetkeä aiemmin ollut olemassa: Se tuli olemaan. Ja kaiken aikaa tila jatkaa kasvamistaan, vaikka minä pysyn paikoillaan.

Äärimmäinen piste romahtaa, joka on kaikella, jota aika koskettaa. Se on rakenteen salaisuus, jotta aika säilyy.

Mikä oli ennen minua?

Minä myyn nahkaani ajasta, kuorin sen pala palalta, kunnes totuudenranka paljastuu. Karistan pölyt pitkin kaikkeuden kangasta, josta uusi tuli kuoriutuu.

Aikeeni eivät olleet ajanpuhtaita, ne olivat ajan koulimia ja epäilyksen kyllästämiä: Ne tulivat täyteen vaanivia petoja, katkeruuden savuja, kuolinvuoteita ja loputtomia pelkoja.

Pyyntö kaikuu pitkin taivasta, aie teki kaikesta saastaista.

Välittömyys on vain uudella tulella, josta kuoriutuu aikatapahtuma. Suuri ihmetys, suuri kauhunaihe; tämä elonilmestys, josta kaikki tuulet puhaltavat.

Sietämättömyys kasvaa epävarmuudessa, minun tuleni on hiipumassa.

Ja sattuma koskettaa todennäköisyyksiä, yhtäkkiä olen täynnä syyllisyyttä. Kohta yhdeksänmiljardia syytä: leikit kohtalolla!

Miksi ennustat?

Mikko Marttila

Ihmisyydestä, uskomuksista ja yhteisöperustoista kiinnostunut kuntapuliukko. Ilman vapautta ei ole vastuuta. "Vapaus on vastuun perusta, itseohjautuvuuden lähtökohta, kestävän kehityksen kulminoituma."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu