Jos metsään haluat mennä nyt

Olen kuullut joskus jonkun huokailua ja päivittelyä talven pimeästä ja harmaasta, ja siksi kadehtivan horrokseen vaipuvia vaihtolämpöisiä – niin kuin pörröisiä karhuja. Karhut keräävät talveksi kylliksi rasvakerrosta, jota ruumis voi kuluttaa talven horroskausina – ja ihan yhtälailla varmasti myös joulun perinneruuat ovat ihmisenmerkki ajoilta, jolloin kynttilänvalo tai takkatuli eivät riittäneet pitämään mielialaa korkealla, johon sitten haettiin lohtua ruuasta.

Mutta heille, jotka kovasti kadehtivat karhun talviunia en voi kuin ihmetellä, etteivätkö he koskaan ole heränneet kesken yötä herättelemään kättään, joka on vaipunut syvään koomaan?

Tai kuinka usein olet herännyt aamulla harjaamaan hampaita vain kirotaksesi tukkaa, joka on toispuoleisesti pystyssä?

Ajattele karhua, kuinka karmeaa olisi herätä toiskäpäläisenä konkaten toinen puoli turpakarvoista lytyssä. Siinä vasta paska kesä tulossa!

Ajattele, karhut eivät saa makuuhaavoja!?