Katsoessa ylös taivaille, joko ymmärrät että katsot etäisyyttä meidän välillä?

Tämä erikoinen matka, jonka uskot olevan maanpäällä, vehreällä, vehmaalla maalla, sinertävän taivaan alla, tuli ihollesi väreinä, tuoksuina meren rannoilta, elämänä kaikkialla ympärillä, syvällä sisimmissäsi tunnet sen todellisuutena.

Mutta se, mitä et ole voi tuntea etkä koskettaa, saa epävarmuuden nousemaan torjunnaksi pinnalla: maailma joka ei väreilekään sinulle, ei kysy eikä pyydä, se kulkee kuin et olisi siinä.

Me uskomme edelleen, että elämämme on tässä lihassa, mutta katsomme kaikkeuteen, joka on täynnä tähtiä – enemmän kuin voimme nähdä. Jos kaikki tämä piirtyisi havaintokykysi eteen yhdessä hetkessä, et kestäisi syvyyttä, niin kirkas tulisi olemaan havaintosi.

Mitä on pinnan alla, sen tietää vain pinnan alle sukeltava, kuka on nähnyt tähtien taakse katoamatta sinne ikuisesti?

Katsoessa ylös taivaille, joko ymmärrät että katsot etäisyyttä meidän välillä?

Kaikki, minkä toivoit tekeväsi, tee se ennen kuin kehosi tulee tunnottomaksi tästä harhaisesta maailmasta, sillä meidän kehomme on vain hetken välittäjinä ja kosketuksina yksinäisten tähtien kankaalla.

 

 

0
Mikko Marttila

Ilman vapautta ei ole vastuuta.

"Vapaus on vastuun perusta, itseohjautuvuuden lähtökohta, kestävän kehityksen kulminoituma."

Minä luulen tietäväni, siis ehkä olen, ehkä en...

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu