Kuka on päässyt pakenemaan kuolemastaan?

Kiertolainen irtautuu emotähdestään;

se syöksyy pimeään, varjojen sekaan,

kauemmaksi ja kauemmaksi kohtaloaan – ennustettaan,

vaeltamaan tähtisumujen sekaan,

jossa epävarmuus on matkakumppanina,

odottamassa loppua,

odottamassa pelkoa ja ahdistusta,

epäilemässä ja syyttelemässä,

miksi et tyytynyt osaasi aurinkokunnassa?

Kerro minulle, mitä on elämä, jos kaikki on ennaltamäärättyä?

Kaukana karanneen kiertolaisen radalla,

muut kiertolaiset etääntyvät emotähdestä –

sen vetovoimasta.

Kun yksi voima karkasi aurinkokunnasta,

on muiden lisättävä kiertonsa sykettä,

jotta kiertovoima kykenee pitämään yllä

aurinkokuntansa kenttiä hajoamatta.

Mikä sitoo kiertolaista tähteensä,

jos ei jännitteet kiertolaisten välillä?

Auringon kierrossa kulkevat jos karkaavat,

ovat tähtikunnan päivät lopussa:

Näytä minulle tähti ilman kiertolaisia,

ja minä näytän sinulle lopun vailla seurauksia.

Olivatko kohtalomme ennalta määrättyjä?

Jännitteiden vetovoimassa ne kaksi aina kiertävät,

vaikka loputtoman tyhjyydessä mikään ei näytä muuttuvan:

yksikään ei katoa vailla seurauksia.