Kun mitkään luonnonalaisuudet eivät kosketa vaeltajaa, voiko hän tuntea enää luontoa hengeltään?

Sulaudut, jotta sinua ei kiusattaisi: juuri ne eroavaisuudet, jotka tekevät sinusta ainutlaatuisen, luovutat pois nähdäksesi hengettömyyden kehän ja poispyyhityt – väkipyörä, joka raajat murskaa.

Käännyt hakeaksesi suojaa tuulilta ja sateilta, jotka piiskaavat joka suunnalta, mutta metsät ovat kaatuneet. Mikä sitoi joskus eloperää kiinni maapohjaan, on kaadettu kasvojesi edestä laidunmaaksi: Ei pakopaikkaa.

Jäljellä olevat saivat vapautensa kuin sodanjumala Mars, vapaus puhaltaen pitkin loputtomien tasankojen: hapettunut, hengetön, syöpynyt, jossa rautaisesta tuli pölyä loputtomissa myrskyissä.

Rautaisinkin ote tulee murtumaan, ehdottomuus on ansa, johon pyydystäjä itse lankeaa – käpälärauta – saalistaja, joka keskinäisriippuvuudet unohtaa. Perimänmuunnos, sääntöpoikkeama, monimuotoisuus, jonka luonto itse toi, sen ihminen häpäisi lajinjalostuksellaan: pentutehtailijat ja pakkokäännyttäjät.

Ihminen on luonnonoikuista pahin, sillä hänen oikeutensa ajaa kaiken hänen ympäriltään ahdinkoon, mutta pyydystäjä jäi kiinni omaan käpälärautaansa: monimuotoisuuden katoaminen on ihmiskunnan poispyyhkiytyminen.

Tulehdustila nostaa kuumetta, kuinka on äitimaan tila?

 

0
Mikko Marttila

Ilman vapautta ei ole vastuuta.

"Vapaus on vastuun perusta, itseohjautuvuuden lähtökohta, kestävän kehityksen kulminoituma."

Minä luulen tietäväni, siis ehkä olen, ehkä en...

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu