Lahja, joka on ikuisuuden ja ”ei minkään” välissä

Ikuisuus on suuri käsite, jonka ympärille ihmismieli ei tahdo taipua. Mutta vaikka ajatusta on vaikea hahmottaa, on se silti todennettavissa laskennallisesti, joten ikuisuus on todellista – itseasiassa se on yhtä todellinen kuin ”ei mikään.”

Ja siitä jos mistä tulee välittömästi mieleen jumaloppi, jossa oikeamielinen ja iankaikkinen kaiken luoja lupaa lahjaksi jokaiselle, joka ”pitää hänen käskynsä”, ikuisuuden. Mitä luoja siis todellisuudessa lupasi?

Olisikohan sittenkin kannattanut olla väärämielinen?

Ehkä se paras lahja on ikuisuuden ja ”ei minkään” välissä?